Loppuvuosi 2010

Kuvia keväältä 2010.

Ennen kesää treenaaminen keskeytyi muutamaksi viikoksi. Toukokuun lopussa olin reippaalla maastolenkillä ja hyvällä hiekkatiellä vedettiin kunnolla laukkaakin. Lenkin lopussa huomasin, että kovemmalla tiellä ravissa polle ontui. Jaloissa ei tuntunut mitään eikä ontumista tapahtunut pehmeällä. Pari päivää tästä ja polle oli täysin kolmijalkainen. Kengittäjä vahvisti sen, mitä oletettiinkin (vaikka rehellisesti sanottuna, minä olin jo jossain vaiheessa varma, että jänne on paukahtanut): paise.

Kesän 2010 heinäkuun pollen vietti laitumella usean muun tallin hevosen kanssa. Tämä kesä oli myös se, kun itse lensin ensimmäistä kertaa kunnolla hevosen selästä. Laukattiin minulle oudossa maastossa ylämäkeen toisen hevosen perässä ja yhtäkkiä puskasta ilmestyi eteen punainen postilaatikko. En ollutkaan tiennyt, että hevonen voi peruuttaa täydestä laukasta. Johtuen fysiikan laista minä luonnollisesti jatkoin matkaani ylämäkeen, päätyen voltin kautta selälleni tielle. Olin aina pelännyt putoamista, mutta nyt se tapahtui niin nopeaan, etten ehtinyt ajatella mitään, joten en myöskään ottanut kädellä tms. vastaan, vaan mätkähdin rentona maahan.

Kesätunnelmia:

Kesän jälkeen jatkettiin ratsuttajan kanssa treenaamista. Polle oli jäykkä, mutta liike parani ja ratsutuksessa edettiin hyvin, kunnes marraskuun alussa polle alkoi käyttäytyä ratsuttajalla oudosti. Sai poukkoilemiskohtauksia. Hyppi vain paikallaan, jos pyysi esim. käynnistä raviin. Ainoa ulospäin näkyvä asia oli takakavion lämpöisyys. Kengittäjästä ei ollut apua, joten päätin tilata Laukaan klinikalle ajan. Diagnoosi oli paise sekä kavion irtoseinämäisyys. Siihen loppui treenaus taas hetkeksi.

Ostimme talon lokakuun lopussa, jota remontoimme kaikki vapaaillat tammikuun loppuun asti, jolloin muutimme. Pollen liikutus jäi tuolloin todella vähäiselle, mutta onneksi se on aina osannut itse purkaa energiaansa verryttelemällä tarhassa. Näin ollen liikutuksen jatkaminen pitkän tauonkaan jälkeen ei ole hankalaa.