Lomalta palasin sunnuntaina ja kävin juoksuttamassa pollea kentällä. Virtaa tuntui olevan ja pysyi hyvin ravissa, kunnes pyysin lopettamaan. Pari laukkapätkääkin taisi mukaan tulla.
Maanantaina vein pollen opettajalle maneesiin. Onneksi maneesissa oli rauhallista ja opetuksien tauolla ei paikalle ollut tullut meidän lisäksi kuin toinen hevonen. Olin tilannetta jännittänyt, koska aikaa ei ollut kuin puoli tuntia ja tietysti ratsastus pitää aina lopettaa onnistumiseen. Tässä ei siis ajan puitteissa ollut paljon säätövaraa. Mutta hyvinhän se meni, laukkoja myöten!! Joku seuraavalle tunnille menijä tulikin kehumaan, kuinka hienosti menee ja vaikka tässä vaiheessa hienosti ei nyt olekaan mitään sen kummempaa, kuin liikkumista eteenpäin pyydetyssä askellajissa, niin tuli siitä silti hyvä mieli. Kaiken epäonnen jälkeen on kiva saada onnistumisiakin. Komeastihan tuo liikkui isossa ravissa, pysyi silti rauhallisena eikä hösännyt omiaan.
Hieman miinusta on se, että polle on taas alkanut ennen ruoka-aikoja luimimaan ja louskuttelemaan karsinassa. Louskauttelee sivusuunnassa ja saattaa purra seiniä. Sehän tekee sitä aina vain oven ollessa kiinni, kun ihmisiä menee ulkopuolella ja ennen, kuin saa ruuan. Nythän karsina on muualta kuin oven kohdalta yläosastaan auki käytävälle, joten seisoskelin siinä aukon kohdalla ja polle oli siinä vieressä nojailemassa aukkoon rauhallisena rapsuteltavana. Sitten kuului "ruokatilan" puolelta joku ääni ja polle käänsi päätä siihen suuntaan suu auki ja kolautti mennessään jonkun hampaan otsaani. Perhana. Vaikkei suoranaisesti minua yrittänyt purra, niin silti. Annoin itse tällä kertaa kaurat ja polle käyttäytyi ihan nätisti, odotti tasan niin kauan, kunnes annoin luvan. Mikähän ihme tuo luimimisreaktio on ja miten siihen pitäisi suhtautua. Olen kokeillut ärjäisyä, väistättämistä.. Mutta heti kun oven on aukaissut, reaktiota ei ole enää tullut. Ensimmäisessä tallissa sain reaktiota kitkettyä pois ruokkimalla itse ja odottamalla kaikinpuolin hyvää käytöstä siinä tilanteessa, mutta ei se nykyisessäkään paikassa saa ruokailutilanteessa örveltää, koska ruoka viedään kuppiin karsinan sisäpuolelta. Toisaalta, liekkö se suht vapaa ja rajoittamaton heinän antaminen siellä ensimmäisessä tallissa lieventänyt tuota reaktiota.
Tänään oli aamusta oma tuntini (siis nämä meidän tunnit on oikeasti jotain reilua puolta tuntia). Nostatin laukat molempiin suuntiin ja mentiin pari kierrosta ympäri maneesia ilman, että laukka katkesi ja minä istuin satulassa. Nostot meinasi olla vaikeita, kun tuossa opetustilanteessa tuntuu, että itse en osaa ottaa niitä niin rauhassa kuin yksinäni. Pari kertaa tuntui, että minun selkä menee sijoiltaan, kun polle teki vasemmassa laukassa kaarteessa "tasajalka-askeleita" (siis takajalka ei tullutkaan eteen mahan alle, vaan jäi sen toisen takajalan viereen). Polle kuitenkin jopa niissä pystyi pitämään sen laukan edelleen eli ei seonnut jalat liikaa eikä siirtäny raville. Sain myös itse taas ohjeita pollen ohjaamiseen ja istuntaankin laukassa. Lisäks treenattiin sitä, että miten käynnissä saan sen käynnin pysymään "isona" eikä mene konkkaamiseksi, vaikka alan ns. ottaa ohjia käteen. Ylipäänsä kuolaintuntuma pysyi suht hyvänä koko tunnin ja sain otettua jotain kontaktiakin suuhun ilman, että olisi sitä alkanut heti väistämään ja polle olikin tunnin loputtua kovin tyytyväisen oloinen.
Ihan hyvin on siis edetty, kun tähän meneessä on takana 24 opetuskertaa, joista yli 1/3 on minun opetusta yhdessä pollen kanssa. Rauhassa on siis edetty, mutta mikäs kiire tässä on.
Mutta olipa taas huonoa tuuriakin. Lähdin maneesista ensimmäistä kertaa ratsastaen pois kohti nykyistä tallipaikkaa. Heti risteyksessä seisoi käynnissä auto ja pari miestä sekä ohi meni fillari, mutta pollen kieltäminen oli vain sellaista venkoamista "en mä halua", joten pienellä mielipiteiden vaihdolla mentiin hölkkää näiden ohi. Edelleen kaikki kummallinen heti portilla on pollelle liikaa, myöhemmin niistä ei niin haittaa ole ollut (ainakaan aiemmin). Mutta sitten, hemmetti, päästiin muutama metri, niin eikö seuraavan talon pihassa ollut lapsilauma keinumassa. Osuttiin paikkaan pimennosta eli yhtäkkiä vain keinut heilui pusikon takana. Turha varmaan edes sanoa, että tultiin taas komeasti peruuttamalla takaisin useampi metri. Nyt polle oli sen verran säikähtänyt ja peloissaan, että kokemuksesta jätin yrittämiset väliin ja tulin alas. Pyysin lapsilta, jos voisivat olla hetken keinumatta ja käveltiin ohi, minkä jälkeen nousin takasin selkään. Loppumatka mentiinkin tosi rauhassa ja rennosti tallille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti