Sunnuntaina käytiin maastoilemassa. Katselin Karttapaikan kartoista uusia reittejä ja päätettiin lähteä kokeilemaan yhtä löytöä. Mukaan lähti meidän vakiomaastokaveri. Reitti olikin aluksi ihan mukava, mutta sittenpä se tyssäsi. Pikkutie oli blokattu puomilla ja auraus oli lopetettu siihen. Kartasta näki, että tätä tietä oli vain n. 200m, minkä jälkeen alkoi taas isompi tie, joka olisi aurattu. Noustiin selästä ja talutettiin hepat ojan kautta puomin ohi ja noustiin takaisin selkään. Matka jatkui umpihankikävelyllä. Jotta homma ei olisi mennyt ihan putkeen, niin tien päälle oli kaatunut puita. Ensimmäisen ali vielä päästiin, mutta sitten oli pakko luovuttaa ja kääntyä takaisin. Hyvä puoli tässä oli se, että meiltä oli tippunut matkalle takasuoja, joten sain noukittua palatessa sen takaisin kyytiin. Jälleen kävellen ojan kautta puomin ohi ja sen jälkeen oli omistajakin jo niin piipussa, ettei meinannut löytyä voimia kivuta takaisin pollen selkään. Onneksi on kiltti polle, joka maastossakin odottaa kärsivällisesti paikallaan.. Palattiin takaisin samaa reittiä ja mentiin mukavaa, hallittua laukkaa myös palatessa. Mukava maasto, vaikka hieman säätämiseksi menikin! Tuli ihan kesän seikkailut mieleen.
Tänään ratsastin pollella kentällä. Jälleen oli keskittymiskyky hieman hukassa ja minulla hartiat aivan jumissa, joten mitään huippusuoritusta ei nähty. Hommaa hankaloitti vielä se, että kentällä oli muitakin ja jouduttiin menemään paljon pienellä ympyrällä, mikä ei pollelle ole kovin helppoa osaavammallakaan ratsastajalla. Mutta oikea laukka meni hyvin, myös kentällä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti