Taantuma

Pelottavaa. Olen havainnut, etten oikeasti osaa enää ratsastaa, en edes sen vertaa, mitä joskus.. Olen viimeksi keväällä 2010 ollut ratsastustunnilla ja ratsastanut jotain muuta hevosta kuin omaa pollea. Samana keväänä olen myös viimeksi hypännyt. Samoin istunut harjoitusravissa. Tai tehnyt väistöjä. Tai vain istunut helposti nostetussa laukassa.

Viime syksystä lähtien olen maastoillut paljon. Osittain siksi, että se on kivaa, mutta varmasti myös siitä syystä, että se on helpompaa. Ei tarvitse kohdata omaa huonouttaan ja joutua epämukavuusalueelle. Haluaisin kehittyä, mutta helpointa se olisi opettajan avulla. Mutta sen verran silmäni ovat tässä vuosien varrella avautuneet, että ihan kuka tahansa ei opettajaksi enää kelpaa. Nyt taas pollen ratsuttaja on sen verran kiireinen työrintamalla, etten ole häntä viitsinyt vaivata. Jospa sitten keväämmällä.

Opettajasta on minulle hyötyä kahdestakin syystä. Olen vino ja jäykkä ja helpottaa, jos joku oikeasti pystyy näkemään virheeni selkeästi ja antamaan niihin neuvoja. Toinen hyöty on siinä, että hermostun herkästi itseeni ja olen huomannut, että opettajan kanssa kärsivällisyyteni on paljon parempi.

Olen nyt kuitenkin päättänyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja tammikussa mennyt kentälläkin. Ensimmäinen kerta tauon jälkeen ei mennyt kovin hyvin, johtuen siitä, että kentällä oli samaan aikaan meidän maastokaveri eikä polle meinannut oikeen keskittyä. Ensimmäistä kertaa polle myös teki pienen ilopukin, laukan aluksi. Laukannosto helpompaan, eli vasempaan, meni tosi hyvin. Melkein tunti treenattiin ja loppupuolella polle menikin jo hyvin, alkoi keskittyä ja kantaa itseään.

Olen huomannut, että oma tasapainoni on aika heikko. Pollen ravi on aika pomputtavaa, jos se ei mene oikein päin rentona ja pienellä kentällä etenkin sen huomaa selkeästi. Voisin kuvitella, että tasapainoni ei kuitenkaan ole huonontunut ja jos nyt menisin takaisin tuntihevosen selkään, niin voisin havaita kehitystä parempaan. Pyrinkin kentällä nyt siihen, että yritän keskittyä omaan ratsastamiseeni, asentoon, käsiin, rentouteen ja tasapainoon. Niin helposti se ajatus siirtyy siihen hevosen asentoon, vaikka se tulee noiden asioiden myötä ns. itsestään. Toki saahan sen pään sahattua oikeaan asentoon, jos haluaa.

Viimeksi kentällä mennessä huomasin edistymistä kaikessa muussa, paitsi oikeassa laukassa. Jostain kumman syystä en saanut sitä nousemaan ollenkaan. Aina tuloksena oli vasen laukka. :-( Ehkäpä syy on siinä, että oma asentoni on vino juuri väärään suuntaan ja tuo suunta on aina ollut pollellekin vaikeampi. Lisäksi varmasti alan itse hermoilemaan ja säheltämään, kun nosto ei onnistu oikein.

Talvessa on muutama ihana asia. Ensinnäkin hevosen laittaminen valmiiksi on niin nopeaa, kun ei tarvitse kurajalkoja siivoilla. Ja ratsastuksen jälkeenkin varusteet on puhtaita. Lisäksi tiet on ihan loistavassa kunnossa ja muutaman asteen pakkasessa on ihana maastoilla ja ihailla kauniita maisemia. Onneksi päivät vähitellen pitenevät, niin ehtii töiden jälkeen paremmin maastoon. Viimeksi eilen käytiin maastossa porukalla reipas lenkki ja suunnitelmissa on tehdä maastoreissut myös huomenna ja sunnuntaina.

Tämä ei hevosasiaan liity, mutta eläimiin kuitenkin. Hevosen lisäksi minulla on myös kaksi kania ja yksi syyrialainen hamsteri. Tällä viikolla hermeliinikani Pate täytti 9v! Vielä mahtavampaa tästä asiasta tekee se, että Paten tyttöystävä Iida on 10,5v. Uskomaton kaksikko.

Pate 9v