.. uuden hevosen omistajan. Tai no, ei se nyt ihan niinkään mennyt, mutta ottaa kyllä pattiin ja kunnolla. Nyt kun niitä hokkeja tarttis ekaa kertaa, niin nyt ne on sitten kulunut pois. Tyhmä minä. Tyhmä hokkiavain.
Tosiaan viikonlopulla satoi ensimmäiset kunnon lumet. Lauantaina kerääntyi ihan järjettömät tilsat pollen jalkoihin tarhassa. Eilen en käynyt tallilla ollenkaan, mutta kotona iloitsin siitä, että lumet näytti hävinneen ja lauantaina säätiedoituskin lupasi viikolle ihan ok keliä. Eilen illalla ennuste olikin hieman muuttunut (mikä ei ole kyllä Ilmatieteenlaitoksen nettisivuilla mitään uutta. Minäkin taipuisin samanmoisiin ennusteisiin. Joka toinen tunti vaihtaa ennustetta sateen ja auringon välillä.) Tänä aamuna ensimmäisenä järkkäsin heti tallille kengittäjää, joka kuulemma pääsee paikalle ensi viikon alussa. Tallilla sitten iski karu totuus: toisen etujalan kaikki hokit on alkanut madaltua uhkaavasti. Muissa jaloissa on vielä sentään jäljellä 2 hokkia/kenkä. Ja toinen karuus oli se, että siellähän oli täysi talvi ja tiet lumessa! Argh. Toisaalta nyt sitä lunta on luvattu taivaalta sen verran urakalla, ettei siinä tarhassa paljon hokeilla ole merkitystä. Tilsakumeilla olisi nyt tilausta!
Päätin lähteä kuitenkin katsomaan, että pystyykö tiellä kävelemään. Alussa tuli heti joku ihme kilari pollelle, kun kohti käveli punapipoinen kääpiö (siis lapsi). Polle pysyi tiellä ihan hyvin pystyssä eikä liukastellut, mutta sen verran trafiikkia oli havaittavissa (tyhjä tukkirekka ja kuormuri) ja minulla pito aika hutera, joten kävelylenkki typistyi 20 minsaan. Että tässä nyt sitten näillä näkymin ollaan aika vähillä liikkumisilla viikko.. Ottaa pattiin.. eikä voi edes syyttää ketään muuta kuin itseä!
Mitä tästä opin: Ostan sellaisen hokkiavaimen, että saan sen riittävän hyvin hokin ympärille ja uskallan vääntää. Ja jollen itse saa auki, pyydän jotakuta auttamaan. Vähempi vaiva, kun stressata kelejä ja kulumista.. Toisaalta tulipahan opittua sekin, kuinka äkkiä ne hokit voi sitten lopulta hävitä. Ensin kuluminen on pientä ja parissa päivässä voi sitten kulua kunnolla. Korstolla en tällaista ole vielä havainnut. Samaan aikaan sekin on kengitetty ja hokit on vielä ihan ok.
Harmittaa, kun hyvin alkanut maastoilu saa nyt pienen tauon ja eikä pysty purkamaan pollen energiaa. Selkeästi nykyisessä tarhassa tuo liikkuminen on muutenkin vähäisempää. Mutta turha sitä nyt on nurista, kun asialle ei mitään voi. Pitää viikon päästä hommata joku heti vetoavuksi, että pääsee kunnolla hepan selästä käsin maastoilemaan. Toisaalta lumen tulossa on se hyvä puoli, että kenttä menee parempaan kuntoon. Ja ottaen huomioon, ettei pollella ole ikinä ollut tilsakumeja aiemmin (ainakaan minun tietääkseni), niin tuskinpa se tässä viikossa tarhassa saa itseään telottua mitenkään kummemmin.
Lyhyen kävelylenkin täydennykseksi harjoiteltiin tänään taas enempi pään laskemista ja lisäksi ihmeteltiin raippaa. Pollehan on suht epäluuloinen, jos siihen kosketaan jollain, joten vaikka raippaa ei varsinaisesti pelkää, niin hyvää siedätystä tuokin.
Tosiaan viikonlopulla satoi ensimmäiset kunnon lumet. Lauantaina kerääntyi ihan järjettömät tilsat pollen jalkoihin tarhassa. Eilen en käynyt tallilla ollenkaan, mutta kotona iloitsin siitä, että lumet näytti hävinneen ja lauantaina säätiedoituskin lupasi viikolle ihan ok keliä. Eilen illalla ennuste olikin hieman muuttunut (mikä ei ole kyllä Ilmatieteenlaitoksen nettisivuilla mitään uutta. Minäkin taipuisin samanmoisiin ennusteisiin. Joka toinen tunti vaihtaa ennustetta sateen ja auringon välillä.) Tänä aamuna ensimmäisenä järkkäsin heti tallille kengittäjää, joka kuulemma pääsee paikalle ensi viikon alussa. Tallilla sitten iski karu totuus: toisen etujalan kaikki hokit on alkanut madaltua uhkaavasti. Muissa jaloissa on vielä sentään jäljellä 2 hokkia/kenkä. Ja toinen karuus oli se, että siellähän oli täysi talvi ja tiet lumessa! Argh. Toisaalta nyt sitä lunta on luvattu taivaalta sen verran urakalla, ettei siinä tarhassa paljon hokeilla ole merkitystä. Tilsakumeilla olisi nyt tilausta!
Päätin lähteä kuitenkin katsomaan, että pystyykö tiellä kävelemään. Alussa tuli heti joku ihme kilari pollelle, kun kohti käveli punapipoinen kääpiö (siis lapsi). Polle pysyi tiellä ihan hyvin pystyssä eikä liukastellut, mutta sen verran trafiikkia oli havaittavissa (tyhjä tukkirekka ja kuormuri) ja minulla pito aika hutera, joten kävelylenkki typistyi 20 minsaan. Että tässä nyt sitten näillä näkymin ollaan aika vähillä liikkumisilla viikko.. Ottaa pattiin.. eikä voi edes syyttää ketään muuta kuin itseä!
Mitä tästä opin: Ostan sellaisen hokkiavaimen, että saan sen riittävän hyvin hokin ympärille ja uskallan vääntää. Ja jollen itse saa auki, pyydän jotakuta auttamaan. Vähempi vaiva, kun stressata kelejä ja kulumista.. Toisaalta tulipahan opittua sekin, kuinka äkkiä ne hokit voi sitten lopulta hävitä. Ensin kuluminen on pientä ja parissa päivässä voi sitten kulua kunnolla. Korstolla en tällaista ole vielä havainnut. Samaan aikaan sekin on kengitetty ja hokit on vielä ihan ok.
Harmittaa, kun hyvin alkanut maastoilu saa nyt pienen tauon ja eikä pysty purkamaan pollen energiaa. Selkeästi nykyisessä tarhassa tuo liikkuminen on muutenkin vähäisempää. Mutta turha sitä nyt on nurista, kun asialle ei mitään voi. Pitää viikon päästä hommata joku heti vetoavuksi, että pääsee kunnolla hepan selästä käsin maastoilemaan. Toisaalta lumen tulossa on se hyvä puoli, että kenttä menee parempaan kuntoon. Ja ottaen huomioon, ettei pollella ole ikinä ollut tilsakumeja aiemmin (ainakaan minun tietääkseni), niin tuskinpa se tässä viikossa tarhassa saa itseään telottua mitenkään kummemmin.
Lyhyen kävelylenkin täydennykseksi harjoiteltiin tänään taas enempi pään laskemista ja lisäksi ihmeteltiin raippaa. Pollehan on suht epäluuloinen, jos siihen kosketaan jollain, joten vaikka raippaa ei varsinaisesti pelkää, niin hyvää siedätystä tuokin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti