Tulipa tehtyä kiva maastolenkki. Tosin tismalleen samassa kohdassa pihatiellä polle yritti taas kyseenalaistaa lenkille lähdön ja alkoi venkoilemaan, ei auttanut, matkaan lähdettiin. Tällä kerralla rentouduin itsekin ja lopetin turhan varmistelun. Tästä syystä polle sitten kerran yritti kieltäytymistä reissulla, mutta tästäkin selvittiin ilman suurempaa härdelliä. Syy oli iso kiviröykkiö tien vieressä, joka aiemminkin on aiheuttanut vähän jännitystä. Nyt en huomannut jännitystä tarpeeksi ajoissa enkä reagoinut kannustamalla eteen, joten ehti pysähtyä ja meinasi, että tuonne ei ainakaan mennä. Käänsin takaisin, pohkeita vähän enemmän ja maiskutusta ja taas mentiin. Tämä kieltäytyminenkin tuli ihan tarpeeseen, siis minulle. Olen pelännyt sen tapahtumista liikaa ja nyt oli hyvä huomata, ettei asiasta koitunut mitään suurta fiaskoa, vaan meni noinkin helposti ohi.
Viedessäni pollea takaisin tarhaan päätti korsto livahtaa portista pollen puolelle. Siellä sitten veteli voitokkaana laukkaa ympäriinsä eikä millään antanut kiinni. Onneksi sama huijaus toimii aina vaan uudelleen: alan kaivelemaan taskua ja tarjoan sieltä jotain löytämääni tavaraa niinkuin se olisi leipää. Ja korstolla voittaa ahneus ja se tallustelee luokse.
Viedessäni pollea takaisin tarhaan päätti korsto livahtaa portista pollen puolelle. Siellä sitten veteli voitokkaana laukkaa ympäriinsä eikä millään antanut kiinni. Onneksi sama huijaus toimii aina vaan uudelleen: alan kaivelemaan taskua ja tarjoan sieltä jotain löytämääni tavaraa niinkuin se olisi leipää. Ja korstolla voittaa ahneus ja se tallustelee luokse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti