Maastoilua

Tunnin lenkki, ypöyksin pollen kanssa. Ensimmäistä kertaa alusta lähtien. :-) Me päästiin ohi tukkipinoista, hakkuualueista, isoista kivistä, parista ratsastajasta ja jopa kepin päähän ripustetusta pölykapselista. Ainut peruutus tuli heti pihatiellä, polle yritti kyseenalaistaa koko lenkille lähdön, mutta varmoilla otteilla päästiin matkaan. Tien varrella olevat isot kivet oli pahimpia, ne piti kiertää hyvän matkan päästä. Ravatessa polle väisteli milloin mihinkin suuntaan, mikä alkoi selässä hieman huvittaa. Ainakin kehitti tasapainoa. Hyvin siis sujuu, mutta pitää muistaa seurata tilannetta ja kannustaa pollea heti, jos huomaa epäröintiä. Ei siis onnistu pelkkä selässä matkaaminen, kuten korston kanssa. Kyllä jännitti, vaikka kuinka yritti olla rentona. Nyt ei pystynyt edes laulamaan. :-D

Tuo lainassa oleva synteettinen kevytsatula ei meikän arselle sovi. Aih. Jotenkin siinä ei vaan pysty istumaan "normaalisti". Talvihousujen paikat jämäyttää vielä takamuksen aivan kiinni satulaan ja jostain syystä saan hirveät hankaumat kävelyreissuilla. Ja sen jälkeen asennon pitäminen on arvattavasti vieläkin vaikeampaa, saati, että pystyisi olemaan jotenkin rentona. Sunnuntaina sain ensimmäiset verille menneet hankaumat, jotka ei olleet vielä parantuneet, kun ne tänään sai vähän lisämaustetta. Tuskan hiki nousee otsalle jo ajatellessani huomista ratsastustuntia. Vaikka eipä se välttämättä pahenna asiaa ollenkaan, kun ei joudu tuolla satulalla menemään.

Lenkin jälkeen lykkäsin matolääkkeen pollen naamariin. Sitä oli kyllä lopulta hieman myös minun naamassani, vaikka suurimmalta osalta aine löysi tiensä kohteeseen. Tupla-annos strongidia.

Viikon päästä me siirrytäänkin sitten jo seuraavaan paikkaan. Hieman jännittää. :-)