Kiirettä on pitänyt ja blogipäivitys venähtänyt.
Ensimmäisenä mustelma. Laitoin pollea valmiiksi ja ulkona oli ravuri lähdössä treeniin samaan aikaan. Liian kiintoisaa katseltavaa, vaikka rauhassa olikin. Mutta seurauksena oli kuitenkin, että minun jalka jäi pollen jalan alle. Aih + iiissooo mustelma ja hieman turvonnut jalkapöytä. Kyseinen ratsastuskerta meni jo ihan hyvin muuten, mutta jos ohjia lyhensi, pää nousi. Pitkillä ohjilla käynnissä ja ravissa pää pysyi ihan hyvin alhaalla. Olen pidentänyt suitsien poskiremmiä ja epäilin, että nyt kuolaimet oli ehkä jo liian löysällä. Kiristin takaisin yhden reiän verran.
Viikko sitten illalla huomasin, että polle oli polkenut toiseen takajalkaansa kavion rajalle vekin. Ensimmäinen putsattava ja suojattava haava. Ensin putsattiin Betadine-vesi-lioksella, sitten kuivattiin, sitten Terrapolya ja viimeiseksi steriili taitos ja pinteli päälle. Onneksi sain ihan kädestä pitäen -neuvontaa, joten ei tarvinnut valvoa unetonta yötä. Luin nimittäin ennen pollen tuloa Hevosen sairaudet ja hoito (tai jotain sinne päin) -kirjan, jossa oli erittäin mieleenpainuvine kuvineen esiteltynä erilaisia sairauksia ja yhtenä mm. mitä tapahtuu, jos pinteli jätetään jalkaan liian kireälle sidottuna. Mutta parin päivän hoidolla haava oli jo ummessa eikä jalasta kehkeytynyt mitään veristä mössöä.
Viime viikko oli aivan järkyttävän kiireinen töiden puolesta ja omat hartiat niin jumissa, että viikko meni erinnäisissä säryissä ja migreenissä. Mitään kovin kummaa ei siis tullut tehtyä. Jos jotain on oppinut itsestä, niin sen, että jos hermoa kiristää, niin sitten ei kannata lähteä yrittämään mitään suurta. Keskiviikkona kävi kengittäjä. Nyt on hyvännäköiset kaviot. :-) Tunti niiden laittamisessa menikin. Kuulemma etujaloissa kengät kuluu eri tahtia, paino on enemmän oikealla jalalla. Kengittäjä tiedusteli, että taipuuko heppa enemmän oikealle. No kyllähän se tosiaan kaulasta oikealle herkemmin menee, vaikka pää onkin vasemmalle. Takakengät oli kulunut tasaisesti. Toisessa takajalassa on krooninen halkeama, mutta se ei kuulemma häiritse mitenkään. Osa kavioissa ollesta klommoista lähti jo nyt pois, pari vielä odottaa kasvuaan pois. Mutta kaikinpuolin kuulemma ihan hyvät kaviot. Mukavaa tässä on se, että mahdollisessa koulutuspaikassa käy myös sama kengittäjä. (Kengityksen ohessa tuli juteltua ties mitä liittyen uuteen hevosenomistajuuteen ja kengittäjä käski muuten minua polttamaan sen Hevosen sairaudet ja hoito -kirjan :-D)
Viime perjantaina sain opetusta juoksutuksessa. Pari kierrosta oli apuri pollen vieressä kulkemassa, mutta sen jälkeen menikin jo ihan hyvin. Kävely oli rentoa ja nopeasti ravikin meni rennoksi. Selkeästi oikeassa kierroksessa pystyi havaitsemaan sen, mitä selästäkin on jo käynyt selväksi. Ympyrän pitäminen on hankalaa siihen suuntaan. Tulee enemmänkin joku 8-kulmio.. Migreenin jälkeen pää ei muuten kamalasti kestä pyörimistä, siinä toinen harjoituksen johtopäätös. Mutta tulipahan nyt ainakin päästyä alkuun. "Opettaja" näytti myös irtijuoksutusta. Siinä sitten alkoi polleltakin löytyä jo enempi virtaa.
Tähän osaksi liittyen vietin koko eilisen päivän hevostelun merkeissä. Oltiin pienellä porukalla tutustumassa pyöröaitauskoulutukseen ja lännenratsastukseen. Ensin jutusteltiin, jotta pitäjä sai selville meidän aiemmat kokemukset ja lisäksi hän halusi tietää, mitä kurssilta haluamme saada irti. Pyöröaitauksessa tehtiin maasta käsin väistöjä, katseltiin parin eri hevosen juoksuttamista ja päästiin itsekin kokeilemaan juoksuttamista aitauksessa. Yllättävän vaikeaa. Meille annettu heppa ei ollut mikään herkimmästä päästä oleva (tietenkään), joten kyllä siinä sai ihan tosissaan yrittää. Oma sijainti näytti menevän herkästi liian eteen. Lännenratsastuskin oli yllättävän vaikeaa. Hieman pidemmällä harjoittelulla homma olisi alkanut varmasti kulkemaan jouhevammin, nyt meni liiaksi "ajatteluksi", mikä näkyi heti toimintojen hitautena. Olin Kurikan ja Robertsin aiheeseen liittyviä kirjoja lukenut ja osa kurssin annista kuulostikin tutulta, mutta oli mukava nähdä ja nimenomaan kokeillakin asioita ihan käytännössä. Kurssi oli tietenkin suht pintaraapaisu kaikkea, mutta asiaa tuli näinkin riittävästi, millähän kaiken muistaakaan.. Pitäjä oli muuten kaikinpuolin aivan ihana ihminen. No, mitäpä jäi päällimmäiseksi mieleen. Noita "vahingossa" väistämisiä tulee tehtyä, ja niiden kanssa on oltava tarkempi. Olen toki yrittänyt tarkka ollakin ja korjata ainakin oman väistämiseni heti väistättämällä heppaa. Mutta tuskinpa siitä haittaakaan on, jos aina karsinassakin pyytää ensin hevosta peruuttamaan ja on tarkkana, ettei se lähde liikkeelle ennen itseä. Tämän otinkin jo heti tänään käyttöön. Lisäksi treenasin väistämisiä. Etupään väistö oli hankalampaa, vaikka onnistumisia saatiinkin, takapään väistö meni helposti. Pään laskemista harjoitutin lisää tänään. Lisäksi käveltiin ja juostiin vähän liinassa. Henkilökohtaisena ohjeena kurssilla sain ohjeen pitää tarkkaa omaa reviiriä. Näin mahdollinen namin kerjääminen ja taskujen nypläys vähenisi. Lisäksi suurin ongelma on omasta mielestäni hevosen rennoksi saaminen.
Tässä näin lyhyesti ja epäselvästi 1,5viikon anti ja tapahtumat siltä osin, kun vielä on muistissa..
Ensimmäisenä mustelma. Laitoin pollea valmiiksi ja ulkona oli ravuri lähdössä treeniin samaan aikaan. Liian kiintoisaa katseltavaa, vaikka rauhassa olikin. Mutta seurauksena oli kuitenkin, että minun jalka jäi pollen jalan alle. Aih + iiissooo mustelma ja hieman turvonnut jalkapöytä. Kyseinen ratsastuskerta meni jo ihan hyvin muuten, mutta jos ohjia lyhensi, pää nousi. Pitkillä ohjilla käynnissä ja ravissa pää pysyi ihan hyvin alhaalla. Olen pidentänyt suitsien poskiremmiä ja epäilin, että nyt kuolaimet oli ehkä jo liian löysällä. Kiristin takaisin yhden reiän verran.
Viikko sitten illalla huomasin, että polle oli polkenut toiseen takajalkaansa kavion rajalle vekin. Ensimmäinen putsattava ja suojattava haava. Ensin putsattiin Betadine-vesi-lioksella, sitten kuivattiin, sitten Terrapolya ja viimeiseksi steriili taitos ja pinteli päälle. Onneksi sain ihan kädestä pitäen -neuvontaa, joten ei tarvinnut valvoa unetonta yötä. Luin nimittäin ennen pollen tuloa Hevosen sairaudet ja hoito (tai jotain sinne päin) -kirjan, jossa oli erittäin mieleenpainuvine kuvineen esiteltynä erilaisia sairauksia ja yhtenä mm. mitä tapahtuu, jos pinteli jätetään jalkaan liian kireälle sidottuna. Mutta parin päivän hoidolla haava oli jo ummessa eikä jalasta kehkeytynyt mitään veristä mössöä.
Viime viikko oli aivan järkyttävän kiireinen töiden puolesta ja omat hartiat niin jumissa, että viikko meni erinnäisissä säryissä ja migreenissä. Mitään kovin kummaa ei siis tullut tehtyä. Jos jotain on oppinut itsestä, niin sen, että jos hermoa kiristää, niin sitten ei kannata lähteä yrittämään mitään suurta. Keskiviikkona kävi kengittäjä. Nyt on hyvännäköiset kaviot. :-) Tunti niiden laittamisessa menikin. Kuulemma etujaloissa kengät kuluu eri tahtia, paino on enemmän oikealla jalalla. Kengittäjä tiedusteli, että taipuuko heppa enemmän oikealle. No kyllähän se tosiaan kaulasta oikealle herkemmin menee, vaikka pää onkin vasemmalle. Takakengät oli kulunut tasaisesti. Toisessa takajalassa on krooninen halkeama, mutta se ei kuulemma häiritse mitenkään. Osa kavioissa ollesta klommoista lähti jo nyt pois, pari vielä odottaa kasvuaan pois. Mutta kaikinpuolin kuulemma ihan hyvät kaviot. Mukavaa tässä on se, että mahdollisessa koulutuspaikassa käy myös sama kengittäjä. (Kengityksen ohessa tuli juteltua ties mitä liittyen uuteen hevosenomistajuuteen ja kengittäjä käski muuten minua polttamaan sen Hevosen sairaudet ja hoito -kirjan :-D)
Viime perjantaina sain opetusta juoksutuksessa. Pari kierrosta oli apuri pollen vieressä kulkemassa, mutta sen jälkeen menikin jo ihan hyvin. Kävely oli rentoa ja nopeasti ravikin meni rennoksi. Selkeästi oikeassa kierroksessa pystyi havaitsemaan sen, mitä selästäkin on jo käynyt selväksi. Ympyrän pitäminen on hankalaa siihen suuntaan. Tulee enemmänkin joku 8-kulmio.. Migreenin jälkeen pää ei muuten kamalasti kestä pyörimistä, siinä toinen harjoituksen johtopäätös. Mutta tulipahan nyt ainakin päästyä alkuun. "Opettaja" näytti myös irtijuoksutusta. Siinä sitten alkoi polleltakin löytyä jo enempi virtaa.
Tähän osaksi liittyen vietin koko eilisen päivän hevostelun merkeissä. Oltiin pienellä porukalla tutustumassa pyöröaitauskoulutukseen ja lännenratsastukseen. Ensin jutusteltiin, jotta pitäjä sai selville meidän aiemmat kokemukset ja lisäksi hän halusi tietää, mitä kurssilta haluamme saada irti. Pyöröaitauksessa tehtiin maasta käsin väistöjä, katseltiin parin eri hevosen juoksuttamista ja päästiin itsekin kokeilemaan juoksuttamista aitauksessa. Yllättävän vaikeaa. Meille annettu heppa ei ollut mikään herkimmästä päästä oleva (tietenkään), joten kyllä siinä sai ihan tosissaan yrittää. Oma sijainti näytti menevän herkästi liian eteen. Lännenratsastuskin oli yllättävän vaikeaa. Hieman pidemmällä harjoittelulla homma olisi alkanut varmasti kulkemaan jouhevammin, nyt meni liiaksi "ajatteluksi", mikä näkyi heti toimintojen hitautena. Olin Kurikan ja Robertsin aiheeseen liittyviä kirjoja lukenut ja osa kurssin annista kuulostikin tutulta, mutta oli mukava nähdä ja nimenomaan kokeillakin asioita ihan käytännössä. Kurssi oli tietenkin suht pintaraapaisu kaikkea, mutta asiaa tuli näinkin riittävästi, millähän kaiken muistaakaan.. Pitäjä oli muuten kaikinpuolin aivan ihana ihminen. No, mitäpä jäi päällimmäiseksi mieleen. Noita "vahingossa" väistämisiä tulee tehtyä, ja niiden kanssa on oltava tarkempi. Olen toki yrittänyt tarkka ollakin ja korjata ainakin oman väistämiseni heti väistättämällä heppaa. Mutta tuskinpa siitä haittaakaan on, jos aina karsinassakin pyytää ensin hevosta peruuttamaan ja on tarkkana, ettei se lähde liikkeelle ennen itseä. Tämän otinkin jo heti tänään käyttöön. Lisäksi treenasin väistämisiä. Etupään väistö oli hankalampaa, vaikka onnistumisia saatiinkin, takapään väistö meni helposti. Pään laskemista harjoitutin lisää tänään. Lisäksi käveltiin ja juostiin vähän liinassa. Henkilökohtaisena ohjeena kurssilla sain ohjeen pitää tarkkaa omaa reviiriä. Näin mahdollinen namin kerjääminen ja taskujen nypläys vähenisi. Lisäksi suurin ongelma on omasta mielestäni hevosen rennoksi saaminen.
Tässä näin lyhyesti ja epäselvästi 1,5viikon anti ja tapahtumat siltä osin, kun vielä on muistissa..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti