Mitäpäs tässä melkein kahden viikon aikana on taas ehtinyt tapahtua..
No edellisviikko meni vähän löysemmissä meiningeissä. Maanantaina kävi hampaisiin erikoistunut eläinlääkäri. Tutki pollen suun, mutta eipä sieltä mitään syytä löytynyt omituiseen syömiseen. Pollehan viskoo päätään kauroja syödessä, heinät syö ihan normaalisti. Koska on tehnyt tuota jo kauan, niin ei mikään akuutti vaiva ole ja lekuri totesikin, että jos alkaa ratsastaessa näkymään jotain ongelmaa, niin sitten kannattaisi käydä kuvauttamassa hampaat. Lekuri muuten pisti minut laittamaan käteni pollen suuhun ja kokeilemaan, että miltä ne pollen hampaat tuntuu, kun on oikein raspattu. Samalla annettiin tehoste hevosinfluessaan ja jäykkäkouristukseen. Polle ei edes hievahtanut piikitettäessä, olinpa ylpeä. :-) Rokotuksien takia ei sitten kummempaa siinä viikolla tehtykään. Kävelyharjoituksia, vähän väistöjä maasta käsin ja juoksutusta liinassa.
Lauantaina tuli kauan odotettu ystävä kylään. Ystävä on huomattavasti minua kokeneempi ratsastaja ja odotinkin innolla, että saan ystävän pollen selkään ja voin itse seurata menoa kentän laidalta. Ystävä oli käynyt minun kanssa katsomassa pikaiseen pollea sen kotipaikalla ja oli yllättynyt, miten polle ei ollut ollenkaan niin epäluuloinen kuin mitä siellä oli. Ylipäänsä polle on viimeisen viikon aikana rauhoittunut ihan silmin nähden, alkaa selvästi rentoutua. Noh, pollehan meni TODELLA hyvin, oli todella positiivinen yllätys. Itse en ollut vielä uskaltanut kunnolla ratsastella, kun olin epäillyt, että miten se liikkuu ratsastaja selässä tai pystyykö se löytämään tasapainoa noin pienellä kentällä. Pienellä ravaamisella polle alkoi jo selvästi taipua eikä enää ympyrällä kaatunut sisälle. Alkoi myös itse etsimään rennompaa asentoa ja laskemaan päätänsä. Noh, kun joku muu teki työt, niin hyvähän sitä oli itsekin lopussa hypätä selkään kokeilemaan, miltä se "oikea" meno tuntuu. Selkeä ero selässä ja taipumisessa! Vauhdin sai hidastumaan pelkästään äänikommenteilla ja rentona polle näytti hyvin liikkuvan pelkillä painoavuilla. Olipas todella hyvä päivä! Varsinkin kun tämä ystävä on ollut se "epäileväinen tuomas" tämän ravuriprojektin kanssa ja nyt muutti täysin kantaansa. Tästä ystävästä polle saa varmasti satunnaisen ratsastajan, kunhan vain polle siirtyy hieman lähemmäksi ystävää majailemaan.
Tästä rohkaistuneena ratsastin myös sunnuntaina puolisen tuntia ja jo heti alusta polle lähti hakemaan rentoa menoa. Tiistaina 40 minuutin ratsastelut ja taas meni hyvin. Tänään otin ensimmäistä kertaa mukaan raipan, mikä ei pelottanut, mutta ilmeisesti hieman jännitti ja meno oli sen mukaista tai sitten muuten vain oli hieman vilkas päivä. Välillä vauhti hiljeni sopivaksi ja rennoksi, mutta ei kauaksi aikaa. Ei nyt kaahannutkaan, mutta ei vain kunnolla rentoutunut. Lopulta 40 minuutin ratsastamisen jälkeen viskasin raipan pois, jotta ylipäänsä pystyin lopettamaan ratsastuksen "onnistumiseen". Phuuh. Alkoi tulla jo hiki itselle, ensimmäistä kertaa pollen kanssa! Vauhtia oli tosiaan liikaa, mutta silti selkeästi polle lähti taipumaan eikä "kaatunut" ympyrällä keskelle. Ei siis nyt ihan kokonaan päin honkia mennyt, mutta ei hyvinkään..
Viikon aikana oli taas haavan hoitoakin. Polle on kompastunut johonkin ja nirhassut etujalkansa etuosan. Alkaa sujua jo nuo hoitotoimenpiteet rutiinilla meikältä. :-)
Viikonlopulle on jännittäviä suunnitelmia. Saas nähdä tipunko ensimmäistä kertaa hevosen selästä.. Toivottavasti en. :-P
No edellisviikko meni vähän löysemmissä meiningeissä. Maanantaina kävi hampaisiin erikoistunut eläinlääkäri. Tutki pollen suun, mutta eipä sieltä mitään syytä löytynyt omituiseen syömiseen. Pollehan viskoo päätään kauroja syödessä, heinät syö ihan normaalisti. Koska on tehnyt tuota jo kauan, niin ei mikään akuutti vaiva ole ja lekuri totesikin, että jos alkaa ratsastaessa näkymään jotain ongelmaa, niin sitten kannattaisi käydä kuvauttamassa hampaat. Lekuri muuten pisti minut laittamaan käteni pollen suuhun ja kokeilemaan, että miltä ne pollen hampaat tuntuu, kun on oikein raspattu. Samalla annettiin tehoste hevosinfluessaan ja jäykkäkouristukseen. Polle ei edes hievahtanut piikitettäessä, olinpa ylpeä. :-) Rokotuksien takia ei sitten kummempaa siinä viikolla tehtykään. Kävelyharjoituksia, vähän väistöjä maasta käsin ja juoksutusta liinassa.
Lauantaina tuli kauan odotettu ystävä kylään. Ystävä on huomattavasti minua kokeneempi ratsastaja ja odotinkin innolla, että saan ystävän pollen selkään ja voin itse seurata menoa kentän laidalta. Ystävä oli käynyt minun kanssa katsomassa pikaiseen pollea sen kotipaikalla ja oli yllättynyt, miten polle ei ollut ollenkaan niin epäluuloinen kuin mitä siellä oli. Ylipäänsä polle on viimeisen viikon aikana rauhoittunut ihan silmin nähden, alkaa selvästi rentoutua. Noh, pollehan meni TODELLA hyvin, oli todella positiivinen yllätys. Itse en ollut vielä uskaltanut kunnolla ratsastella, kun olin epäillyt, että miten se liikkuu ratsastaja selässä tai pystyykö se löytämään tasapainoa noin pienellä kentällä. Pienellä ravaamisella polle alkoi jo selvästi taipua eikä enää ympyrällä kaatunut sisälle. Alkoi myös itse etsimään rennompaa asentoa ja laskemaan päätänsä. Noh, kun joku muu teki työt, niin hyvähän sitä oli itsekin lopussa hypätä selkään kokeilemaan, miltä se "oikea" meno tuntuu. Selkeä ero selässä ja taipumisessa! Vauhdin sai hidastumaan pelkästään äänikommenteilla ja rentona polle näytti hyvin liikkuvan pelkillä painoavuilla. Olipas todella hyvä päivä! Varsinkin kun tämä ystävä on ollut se "epäileväinen tuomas" tämän ravuriprojektin kanssa ja nyt muutti täysin kantaansa. Tästä ystävästä polle saa varmasti satunnaisen ratsastajan, kunhan vain polle siirtyy hieman lähemmäksi ystävää majailemaan.
Tästä rohkaistuneena ratsastin myös sunnuntaina puolisen tuntia ja jo heti alusta polle lähti hakemaan rentoa menoa. Tiistaina 40 minuutin ratsastelut ja taas meni hyvin. Tänään otin ensimmäistä kertaa mukaan raipan, mikä ei pelottanut, mutta ilmeisesti hieman jännitti ja meno oli sen mukaista tai sitten muuten vain oli hieman vilkas päivä. Välillä vauhti hiljeni sopivaksi ja rennoksi, mutta ei kauaksi aikaa. Ei nyt kaahannutkaan, mutta ei vain kunnolla rentoutunut. Lopulta 40 minuutin ratsastamisen jälkeen viskasin raipan pois, jotta ylipäänsä pystyin lopettamaan ratsastuksen "onnistumiseen". Phuuh. Alkoi tulla jo hiki itselle, ensimmäistä kertaa pollen kanssa! Vauhtia oli tosiaan liikaa, mutta silti selkeästi polle lähti taipumaan eikä "kaatunut" ympyrällä keskelle. Ei siis nyt ihan kokonaan päin honkia mennyt, mutta ei hyvinkään..Viikon aikana oli taas haavan hoitoakin. Polle on kompastunut johonkin ja nirhassut etujalkansa etuosan. Alkaa sujua jo nuo hoitotoimenpiteet rutiinilla meikältä. :-)
Viikonlopulle on jännittäviä suunnitelmia. Saas nähdä tipunko ensimmäistä kertaa hevosen selästä.. Toivottavasti en. :-P
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti