Perjantaina ja sunnuntaina tosin kävin pollen kanssa maastossa, mutta ihan maasta käsin liikuttelin. Sen verran vielä muutamassa paikassa empi, että selästä käsin olisi voinut kieltäytymistä tulla. Näin ollen päätin unohtaa ratsastamisen maastossa, koska en olisi rentona pystynyt reissuun lähtemään. Perjantaina epäilytti puusilta ja tien vieressä ollut aitta. Sen sijaan pienestä kauhakuormaajasta ja tukkipinosta päästiin ihan hyvin ohi, koska näihin osasin varautua ja kannustin etenemään koko ajan tasaisesti. Sunnuntaina käytiin sitten osin ihan metsässäkin kävelyllä. Ainut epäilys oli pellon laitaan kasattu pino hirvittäviä kivijärkäleitä. Mutta ei tässäkään tapauksessa muuta kuin pysähdyttiin hetkeksi ihmettelemään. Sunnuntaina menetin myös hermoni mopoilijoihin, tai tässä tapauksessa tytöt oli kyllä liikkeellä skootterilla. Tyttöjen lisäksi (toisella ei tietenkääjn kypärääkään) kyytiin oli otettu vielä koirakin. Aloin näyttään hyvissä ajoin, että jarruta. Ei mitään vaikutusta. Lopulta karjaisin, että jarruta nyt ***le. Sillä oli sitten jo vaikutusta. Onneksi polle ei ollut milläänsäkään, muuten olisi voinut olla kunnon kaaos valmis. Tai mitä jos se koira olisin saanut päähänsä hypätä kyydistä pois meidän kohdalla...
Lisäksi olen mennyt kentällä. Ihan mukavasti on mennyt, mutta nuo kehumiset alkaa saada jo sellaista vaikutusta, että pää alkaa olla liiankin alhaalla ja meno alkaa olla aika etuvoittoista. Noh, eipä tässä (onneksi) enää kauaa ole, että päästään koulutukseen ja kunnon alustalle ratsasteleen. Kenttä alkaa olla nyt 3 ison hepan ja sateiden jäljiltä aika huonossa kunnossa. Onneksi nyt alkaa pakastaan, jos se siitä pikkuhiljaa rouhiintuisi taas tasaiseksi..
Sen sijaan toivottavasti lunta ei ole tulossa lähiaikoina.. Perhanan hokit on kulunut melkein matalaksi. Yritin niitä kyllä vaihdella, mutta olivat niin kireellä, ettei toivoakaan saada niitä irti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti