Pelkokerroin

Oivoi, polleparan elämä meni taas sekaisin. Joku oli siirtänyt kentän vieressä olevien tynnyreiden paikkoja. Pollen silmissä ne siis muuttuivat kerta heitolla pollea saalistaviksi hirvittäviksi tynnyripedoiksi. Kävellen ohi mentiin ihan hyvin, selästä käsin niitä väisteltiin ja ihmeteltiin ja toiseen suuntaan tuli jopa totaalisia kieltäytymisiä ja polle lähti peruuttamaan. Hyvää treeniä siis etenkin minulle. Kiellon tullessa käänsin voltille ja pikkuhiljaa siirsin voltteja lähemmäksi tynnyreitä. Jälkikäteen mietin, että minun pitäisi varmasti näissä tilanteissa kokeilla jo ennakkoon ajaa heppaa reippaasti eteenpäin eikä vain odotella, että kyllä se siitä menee. Polle kun ei minun silmissä paljon varoittele tai epäröi, vaan stoppi tulee täysin yllättäen ja sitten saattaa olla jo hieman myöhäistä pyytää eteenpäin, jos pelättävä asia on tarpeeksi merkittävä. Toinen ongelmallinen asia on tuo peruuttaminen. Pitäisi varmaan samantien kääntää voltille eikä enää kieltovaiheessa yrittää ajaa eteenpäin, jollon tuo peruuttaminen yleensä alkaa.. Noh, näitä tilanteita täytyy varmaan järjestää tarpeeksi usein kentällä, jossa treenaaminen on kuitenkin turvallista. Eli parin viikon välein siirtää tynnyreiden paikkaa..

Tilaamani jännesuojat tulivat viikonloppuna ja testasin niitä jo eilen juoksutuksessa. Pientä jotain-on-jäänyt-kiinni-takajalkoihin-ja-kokeilen-irtoisko-ne-jos-nostelen-jalkoja -efektiä on huomattavissa aina parilla ensimmäisellä askeleella. Mutta hyvin tuntuvat istuvan eivätkä menoa haittaa.

Peruuttamisia olen teettänyt lisää, myös karsinassa aina ennen liikkeelle lähtöä. Samoin päänlaskua on treenattu. Ilokseni olen pistänyt merkille, että iltaruokia laittaessa ei enää tule seinän potkaisua. Tuotahan polle teki jo minulle tullessaan. Polle alkaa myös pysyä jo karsinassa, vaikka ovea ei aina suljekaan. Tänään ei myöskään ollut minkäänlaista nyppimistä tai herkkujen kerjuuta. Jännittävä päivä kun oli, niin käytiin vielä tielläkin kääntymässä.