Huoh..

Tuo on minun helpotuksen huokaisu, kun maastoreissu meni hyvin. :-)

Tänään sitten lähdin näin uusissa maisemissa pollen kanssa maastoon itse selässä matkustaen. Henkiseksi tuekseni mukaan lähti lenkkeilijä, jotta itse pystyin rentoutumaan. Tarvittaessa apu olisi lähellä ja päästäisiin ongelmapaikoista hyvin ohi. No, eipä tuota apua onneksi tarvittu. Ensimmäiset askeleet pihasta oli hyvin haparoivia. Polle mietti, että olenko minä nyt ihan varma, että mennään tähän suuntaan, ettet nyt vain ole erehtynyt. Kun päästiin tielle, niin jahkailu loppui ja vaihtui pörinään. Aika jännittynyttä meno oli tosiaan alkuunsa (no, itse olin varmasti selässä kuin seipään niellyt), vaikka ihan hallittua meno olikin. Traktoriin törmättiin pari kertaa ja ne väistettiin ihan suosiolla pihateille, koska tie oli sen verran kapea. Vähän ravailtiinkin, jotta sai energiaa purettua, mutta tiet on kyllä kovuuden vuoksi tosi huonossa kunnossa. :-( Oikein pahaa teki. Mutta eipä tuo kenttä tai tarhakaan missään loistokuosissa ole, joten tiedä sitten, mikä on pahempi. Hyvin päästiin ohi lehmistä (mistä nekin nyt taas sinne pellolle olikin ilmestyneet). Jännittihän ne kamalasti, mutta ohi päästiin silti. Myöskään minikokoinen kauhakuormaaja ei aiheuttanut mitään ongelmia, tai minun jännäämäni puusilta. Todella kapealla tiellä tulee hieman ongelmaksi tuo väistäminen tien sivuun. Polle ei mielellään mene ihan tien sivuun ja koska ei pohjetta osaa väistää, niin siinäpä on sitten vähän säätämistä, että saadaan väistettyä riittävästi autoa. Isommalla tiellä ei ole ongelmia, mutta tuommoisilla pusikkoteillä pientä vaikeutta näemmä pukkasi. Ihan loppumatkan tulin itekseni ja vähän polle jo tuntui rentoutuvankin paikoin. Viimeisestä asfalttiristeyksestä, josta on kivenheitto isommalle tielle, jossa rekat jyllää, meni ihan hyvin. Minä onnellinen ja ehjä. ;-)

Maastoilua

Mamoilin. En siis tippunut hevosen selästä viime viikonloppuna..

Perjantaina ja sunnuntaina tosin kävin pollen kanssa maastossa, mutta ihan maasta käsin liikuttelin. Sen verran vielä muutamassa paikassa empi, että selästä käsin olisi voinut kieltäytymistä tulla. Näin ollen päätin unohtaa ratsastamisen maastossa, koska en olisi rentona pystynyt reissuun lähtemään. Perjantaina epäilytti puusilta ja tien vieressä ollut aitta. Sen sijaan pienestä kauhakuormaajasta ja tukkipinosta päästiin ihan hyvin ohi, koska näihin osasin varautua ja kannustin etenemään koko ajan tasaisesti. Sunnuntaina käytiin sitten osin ihan metsässäkin kävelyllä. Ainut epäilys oli pellon laitaan kasattu pino hirvittäviä kivijärkäleitä. Mutta ei tässäkään tapauksessa muuta kuin pysähdyttiin hetkeksi ihmettelemään. Sunnuntaina menetin myös hermoni mopoilijoihin, tai tässä tapauksessa tytöt oli kyllä liikkeellä skootterilla. Tyttöjen lisäksi (toisella ei tietenkääjn kypärääkään) kyytiin oli otettu vielä koirakin. Aloin näyttään hyvissä ajoin, että jarruta. Ei mitään vaikutusta. Lopulta karjaisin, että jarruta nyt ***le. Sillä oli sitten jo vaikutusta. Onneksi polle ei ollut milläänsäkään, muuten olisi voinut olla kunnon kaaos valmis. Tai mitä jos se koira olisin saanut päähänsä hypätä kyydistä pois meidän kohdalla...

Lisäksi olen mennyt kentällä. Ihan mukavasti on mennyt, mutta nuo kehumiset alkaa saada jo sellaista vaikutusta, että pää alkaa olla liiankin alhaalla ja meno alkaa olla aika etuvoittoista. Noh, eipä tässä (onneksi) enää kauaa ole, että päästään koulutukseen ja kunnon alustalle ratsasteleen. Kenttä alkaa olla nyt 3 ison hepan ja sateiden jäljiltä aika huonossa kunnossa. Onneksi nyt alkaa pakastaan, jos se siitä pikkuhiljaa rouhiintuisi taas tasaiseksi..

Sen sijaan toivottavasti lunta ei ole tulossa lähiaikoina.. Perhanan hokit on kulunut melkein matalaksi. Yritin niitä kyllä vaihdella, mutta olivat niin kireellä, ettei toivoakaan saada niitä irti.

Tositoimissa.

Mitäpäs tässä melkein kahden viikon aikana on taas ehtinyt tapahtua..

No edellisviikko meni vähän löysemmissä meiningeissä. Maanantaina kävi hampaisiin erikoistunut eläinlääkäri. Tutki pollen suun, mutta eipä sieltä mitään syytä löytynyt omituiseen syömiseen. Pollehan viskoo päätään kauroja syödessä, heinät syö ihan normaalisti. Koska on tehnyt tuota jo kauan, niin ei mikään akuutti vaiva ole ja lekuri totesikin, että jos alkaa ratsastaessa näkymään jotain ongelmaa, niin sitten kannattaisi käydä kuvauttamassa hampaat. Lekuri muuten pisti minut laittamaan käteni pollen suuhun ja kokeilemaan, että miltä ne pollen hampaat tuntuu, kun on oikein raspattu. Samalla annettiin tehoste hevosinfluessaan ja jäykkäkouristukseen. Polle ei edes hievahtanut piikitettäessä, olinpa ylpeä. :-) Rokotuksien takia ei sitten kummempaa siinä viikolla tehtykään. Kävelyharjoituksia, vähän väistöjä maasta käsin ja juoksutusta liinassa.

Lauantaina tuli kauan odotettu ystävä kylään. Ystävä on huomattavasti minua kokeneempi ratsastaja ja odotinkin innolla, että saan ystävän pollen selkään ja voin itse seurata menoa kentän laidalta. Ystävä oli käynyt minun kanssa katsomassa pikaiseen pollea sen kotipaikalla ja oli yllättynyt, miten polle ei ollut ollenkaan niin epäluuloinen kuin mitä siellä oli. Ylipäänsä polle on viimeisen viikon aikana rauhoittunut ihan silmin nähden, alkaa selvästi rentoutua. Noh, pollehan meni TODELLA hyvin, oli todella positiivinen yllätys. Itse en ollut vielä uskaltanut kunnolla ratsastella, kun olin epäillyt, että miten se liikkuu ratsastaja selässä tai pystyykö se löytämään tasapainoa noin pienellä kentällä. Pienellä ravaamisella polle alkoi jo selvästi taipua eikä enää ympyrällä kaatunut sisälle. Alkoi myös itse etsimään rennompaa asentoa ja laskemaan päätänsä. Noh, kun joku muu teki työt, niin hyvähän sitä oli itsekin lopussa hypätä selkään kokeilemaan, miltä se "oikea" meno tuntuu. Selkeä ero selässä ja taipumisessa! Vauhdin sai hidastumaan pelkästään äänikommenteilla ja rentona polle näytti hyvin liikkuvan pelkillä painoavuilla. Olipas todella hyvä päivä! Varsinkin kun tämä ystävä on ollut se "epäileväinen tuomas" tämän ravuriprojektin kanssa ja nyt muutti täysin kantaansa. Tästä ystävästä polle saa varmasti satunnaisen ratsastajan, kunhan vain polle siirtyy hieman lähemmäksi ystävää majailemaan.

Tästä rohkaistuneena ratsastin myös sunnuntaina puolisen tuntia ja jo heti alusta polle lähti hakemaan rentoa menoa. Tiistaina 40 minuutin ratsastelut ja taas meni hyvin. Tänään otin ensimmäistä kertaa mukaan raipan, mikä ei pelottanut, mutta ilmeisesti hieman jännitti ja meno oli sen mukaista tai sitten muuten vain oli hieman vilkas päivä. Välillä vauhti hiljeni sopivaksi ja rennoksi, mutta ei kauaksi aikaa. Ei nyt kaahannutkaan, mutta ei vain kunnolla rentoutunut. Lopulta 40 minuutin ratsastamisen jälkeen viskasin raipan pois, jotta ylipäänsä pystyin lopettamaan ratsastuksen "onnistumiseen". Phuuh. Alkoi tulla jo hiki itselle, ensimmäistä kertaa pollen kanssa! Vauhtia oli tosiaan liikaa, mutta silti selkeästi polle lähti taipumaan eikä "kaatunut" ympyrällä keskelle. Ei siis nyt ihan kokonaan päin honkia mennyt, mutta ei hyvinkään..

Viikon aikana oli taas haavan hoitoakin. Polle on kompastunut johonkin ja nirhassut etujalkansa etuosan. Alkaa sujua jo nuo hoitotoimenpiteet rutiinilla meikältä. :-)

Viikonlopulle on jännittäviä suunnitelmia. Saas nähdä tipunko ensimmäistä kertaa hevosen selästä.. Toivottavasti en. :-P

Ravurihommia

Perjantaina ratsastelin kentällä lähinnnä käyntiä. Vähän oli häppenkiä kentän ulkopuolella, mutta hyvä vain. Ei ollut sen kummempia ongelmia tai säikkyilyjä.

Lauantai olikin jännä päivä! Ainakin minulle! Ensin connemara-poni tuli kentälle hyppimään eli ne kaameat siniset tynnyrit vieritettiin kentälle ja poni laukkasi ja hyppäsi vapaana ristikkoa. Katseltiin pollen kanssa pihassa touhua, ei mitään pelkokohtauksia, mutta tarkkaan seurattiin. Sitten lähdettiinkin kävelemään connemaran perässä heidän pihaansa, missä polle laitettiin kärryjen eteen. Ensin mentiin talutuksessa ja sitten irti hieman hölkkää. Siis minä pysyin maan tasalla, kun ei ole mitään ajokokemusta. Polle oli ihan kotonaan, hölkkäkin oli kaunista. Vähän rennompaa kävelyn tosin pitäisi olla, mutta kun otetaan huomioon olosuhteet, niin meni paremmin kuin uskalsin edes toivoa. Ei mitään temppuiluja koko reissulla. Pollelle oli aivan varmasti todella mieluista puuhaa. Käveltiin kaksin vielä takaisin tallille ja päästiin jopa tuijottavista lehmistä ohi pelkillä pörinöillä, nätisti kulki vierellä sarvipäiden mulkoillessa.

Pelkokerroin

Oivoi, polleparan elämä meni taas sekaisin. Joku oli siirtänyt kentän vieressä olevien tynnyreiden paikkoja. Pollen silmissä ne siis muuttuivat kerta heitolla pollea saalistaviksi hirvittäviksi tynnyripedoiksi. Kävellen ohi mentiin ihan hyvin, selästä käsin niitä väisteltiin ja ihmeteltiin ja toiseen suuntaan tuli jopa totaalisia kieltäytymisiä ja polle lähti peruuttamaan. Hyvää treeniä siis etenkin minulle. Kiellon tullessa käänsin voltille ja pikkuhiljaa siirsin voltteja lähemmäksi tynnyreitä. Jälkikäteen mietin, että minun pitäisi varmasti näissä tilanteissa kokeilla jo ennakkoon ajaa heppaa reippaasti eteenpäin eikä vain odotella, että kyllä se siitä menee. Polle kun ei minun silmissä paljon varoittele tai epäröi, vaan stoppi tulee täysin yllättäen ja sitten saattaa olla jo hieman myöhäistä pyytää eteenpäin, jos pelättävä asia on tarpeeksi merkittävä. Toinen ongelmallinen asia on tuo peruuttaminen. Pitäisi varmaan samantien kääntää voltille eikä enää kieltovaiheessa yrittää ajaa eteenpäin, jollon tuo peruuttaminen yleensä alkaa.. Noh, näitä tilanteita täytyy varmaan järjestää tarpeeksi usein kentällä, jossa treenaaminen on kuitenkin turvallista. Eli parin viikon välein siirtää tynnyreiden paikkaa..

Tilaamani jännesuojat tulivat viikonloppuna ja testasin niitä jo eilen juoksutuksessa. Pientä jotain-on-jäänyt-kiinni-takajalkoihin-ja-kokeilen-irtoisko-ne-jos-nostelen-jalkoja -efektiä on huomattavissa aina parilla ensimmäisellä askeleella. Mutta hyvin tuntuvat istuvan eivätkä menoa haittaa.

Peruuttamisia olen teettänyt lisää, myös karsinassa aina ennen liikkeelle lähtöä. Samoin päänlaskua on treenattu. Ilokseni olen pistänyt merkille, että iltaruokia laittaessa ei enää tule seinän potkaisua. Tuotahan polle teki jo minulle tullessaan. Polle alkaa myös pysyä jo karsinassa, vaikka ovea ei aina suljekaan. Tänään ei myöskään ollut minkäänlaista nyppimistä tai herkkujen kerjuuta. Jännittävä päivä kun oli, niin käytiin vielä tielläkin kääntymässä.

Verta, mustelmia ja uusia kenkiä.. sekä juoksutusta

Kiirettä on pitänyt ja blogipäivitys venähtänyt.

Ensimmäisenä mustelma. Laitoin pollea valmiiksi ja ulkona oli ravuri lähdössä treeniin samaan aikaan. Liian kiintoisaa katseltavaa, vaikka rauhassa olikin. Mutta seurauksena oli kuitenkin, että minun jalka jäi pollen jalan alle. Aih + iiissooo mustelma ja hieman turvonnut jalkapöytä. Kyseinen ratsastuskerta meni jo ihan hyvin muuten, mutta jos ohjia lyhensi, pää nousi. Pitkillä ohjilla käynnissä ja ravissa pää pysyi ihan hyvin alhaalla. Olen pidentänyt suitsien poskiremmiä ja epäilin, että nyt kuolaimet oli ehkä jo liian löysällä. Kiristin takaisin yhden reiän verran.

Viikko sitten illalla huomasin, että polle oli polkenut toiseen takajalkaansa kavion rajalle vekin. Ensimmäinen putsattava ja suojattava haava. Ensin putsattiin Betadine-vesi-lioksella, sitten kuivattiin, sitten Terrapolya ja viimeiseksi steriili taitos ja pinteli päälle. Onneksi sain ihan kädestä pitäen -neuvontaa, joten ei tarvinnut valvoa unetonta yötä. Luin nimittäin ennen pollen tuloa Hevosen sairaudet ja hoito (tai jotain sinne päin) -kirjan, jossa oli erittäin mieleenpainuvine kuvineen esiteltynä erilaisia sairauksia ja yhtenä mm. mitä tapahtuu, jos pinteli jätetään jalkaan liian kireälle sidottuna. Mutta parin päivän hoidolla haava oli jo ummessa eikä jalasta kehkeytynyt mitään veristä mössöä.

Viime viikko oli aivan järkyttävän kiireinen töiden puolesta ja omat hartiat niin jumissa, että viikko meni erinnäisissä säryissä ja migreenissä. Mitään kovin kummaa ei siis tullut tehtyä. Jos jotain on oppinut itsestä, niin sen, että jos hermoa kiristää, niin sitten ei kannata lähteä yrittämään mitään suurta. Keskiviikkona kävi kengittäjä. Nyt on hyvännäköiset kaviot. :-) Tunti niiden laittamisessa menikin. Kuulemma etujaloissa kengät kuluu eri tahtia, paino on enemmän oikealla jalalla. Kengittäjä tiedusteli, että taipuuko heppa enemmän oikealle. No kyllähän se tosiaan kaulasta oikealle herkemmin menee, vaikka pää onkin vasemmalle. Takakengät oli kulunut tasaisesti. Toisessa takajalassa on krooninen halkeama, mutta se ei kuulemma häiritse mitenkään. Osa kavioissa ollesta klommoista lähti jo nyt pois, pari vielä odottaa kasvuaan pois. Mutta kaikinpuolin kuulemma ihan hyvät kaviot. Mukavaa tässä on se, että mahdollisessa koulutuspaikassa käy myös sama kengittäjä. (Kengityksen ohessa tuli juteltua ties mitä liittyen uuteen hevosenomistajuuteen ja kengittäjä käski muuten minua polttamaan sen Hevosen sairaudet ja hoito -kirjan :-D)

Viime perjantaina sain opetusta juoksutuksessa. Pari kierrosta oli apuri pollen vieressä kulkemassa, mutta sen jälkeen menikin jo ihan hyvin. Kävely oli rentoa ja nopeasti ravikin meni rennoksi. Selkeästi oikeassa kierroksessa pystyi havaitsemaan sen, mitä selästäkin on jo käynyt selväksi. Ympyrän pitäminen on hankalaa siihen suuntaan. Tulee enemmänkin joku 8-kulmio.. Migreenin jälkeen pää ei muuten kamalasti kestä pyörimistä, siinä toinen harjoituksen johtopäätös. Mutta tulipahan nyt ainakin päästyä alkuun. "Opettaja" näytti myös irtijuoksutusta. Siinä sitten alkoi polleltakin löytyä jo enempi virtaa.

Tähän osaksi liittyen vietin koko eilisen päivän hevostelun merkeissä. Oltiin pienellä porukalla tutustumassa pyöröaitauskoulutukseen ja lännenratsastukseen. Ensin jutusteltiin, jotta pitäjä sai selville meidän aiemmat kokemukset ja lisäksi hän halusi tietää, mitä kurssilta haluamme saada irti. Pyöröaitauksessa tehtiin maasta käsin väistöjä, katseltiin parin eri hevosen juoksuttamista ja päästiin itsekin kokeilemaan juoksuttamista aitauksessa. Yllättävän vaikeaa. Meille annettu heppa ei ollut mikään herkimmästä päästä oleva (tietenkään), joten kyllä siinä sai ihan tosissaan yrittää. Oma sijainti näytti menevän herkästi liian eteen. Lännenratsastuskin oli yllättävän vaikeaa. Hieman pidemmällä harjoittelulla homma olisi alkanut varmasti kulkemaan jouhevammin, nyt meni liiaksi "ajatteluksi", mikä näkyi heti toimintojen hitautena. Olin Kurikan ja Robertsin aiheeseen liittyviä kirjoja lukenut ja osa kurssin annista kuulostikin tutulta, mutta oli mukava nähdä ja nimenomaan kokeillakin asioita ihan käytännössä. Kurssi oli tietenkin suht pintaraapaisu kaikkea, mutta asiaa tuli näinkin riittävästi, millähän kaiken muistaakaan.. Pitäjä oli muuten kaikinpuolin aivan ihana ihminen. No, mitäpä jäi päällimmäiseksi mieleen. Noita "vahingossa" väistämisiä tulee tehtyä, ja niiden kanssa on oltava tarkempi. Olen toki yrittänyt tarkka ollakin ja korjata ainakin oman väistämiseni heti väistättämällä heppaa. Mutta tuskinpa siitä haittaakaan on, jos aina karsinassakin pyytää ensin hevosta peruuttamaan ja on tarkkana, ettei se lähde liikkeelle ennen itseä. Tämän otinkin jo heti tänään käyttöön. Lisäksi treenasin väistämisiä. Etupään väistö oli hankalampaa, vaikka onnistumisia saatiinkin, takapään väistö meni helposti. Pään laskemista harjoitutin lisää tänään. Lisäksi käveltiin ja juostiin vähän liinassa. Henkilökohtaisena ohjeena kurssilla sain ohjeen pitää tarkkaa omaa reviiriä. Näin mahdollinen namin kerjääminen ja taskujen nypläys vähenisi. Lisäksi suurin ongelma on omasta mielestäni hevosen rennoksi saaminen.

Tässä näin lyhyesti ja epäselvästi 1,5viikon anti ja tapahtumat siltä osin, kun vielä on muistissa..