Muutoksen tuulet..

.. on taas puhaltaneet meidän elämään. :-)

Viimeisimmän blogikirjoituksen jälkeen juoksuttelin pollea, mentiin käyntimaastoa sekä kävelyä maneesissa. Epäonni jatkui muuallakin kuin vain satulan kanssa, kun maastossa kävi huono onni. Lähdettiin pihasta ihan hyvin liikkeelle, mutta heti ensimmäisessä risteyksessä n. 100m päässä tuli ongelmia, suuria ongelmia. Vasemmalle lähtevän tien alkupäässä oli menossa jonkinlainen putkien sulatus. Höyry nousi tiestä.. Päästiin kuitenkin melkein risteykseen, vaikka pollea jännittikin, kun sulattaja teki meidän kannalta aivan järjettömän ratkaisun. Veti sulatusletkun maasta irti ja lähti kävelemään meitä kohti letkun pää ilmassa heiluen. Letkun päästä nousi kuuma höyry ilmaan. Ja sitten mentiinkin peruuttaen heti puolet matkaa takaisin tallille. Oli lopulta tultava alas ja mentiin kävellen ohi. Takaisin selkään ja matka jatkui. Kuitenkin koko matkan oli jotain häiriöö ympärillä, joten kovin rentouttava lenkistä ei tullut ja takaisin oli tultava vielä sen samaisen tien risteyksen ohi. Tulin ihan suosiolla alas selästä jo ennen risteystä.. Ikävä kyllä tästä risteyksestä tuli sitten seuraavalla maastolenkillä oikein ISO mörkö..

Maaliskuun puolivälissä kävi hieroja vielä kertaalleen ja myös satulansovittaja toistamiseen. Selkä oli jo parempi, mutta lannerangan kohdalla turvotusta oli aina vaan ja myös takaosasta löytyi kipeitä kohtia. Suositteli, että kutsun paikalle jonkun "viisaamman", esim. fysioterapeutin. Löysinkin alueelta yhden suositellun, mutta hän on tulossa paikalle vasta nyt kirjoituspäivää seuraavana perjantaina.

Satulansovittajalla oli tällä kertaa mukana sopiva satula: Sydney-merkkinen. Riittävä säkätila ja istui myös takaosasta pollelle. Satulassa oli vain toppaukset ihan kovat, joten se meni vielä topattavaksi ja hain seuraavana päivänä ihanan pehmeän satulan pollelle. Hintaakaan ei käytettynä tullut kuin 400e toppauksen kanssa eikä sovituksestakaan tullut kuin muutama kymppi hintaa. Lisäksi ostin pollelle Globuksen kuolaimettomat suitset.

Ei muuta kuin uuden satulan kanssa maneesiin treenailemaan. Heti ensimmäinen kerta meni tosi hyvin, kunnes ihan treenin loppuvaiheessa maneesiin tuli opettaja kimon ison ratsunsa kanssa. Polle sai ihan totaaliset siepit ja minä olin ihan monttu auki. Ainoa suunta oli ylös, kun annoin pohkeita. Ei nyt hypännyt pystyyn, mutta etujalat nousi joka tapauksessa. Kävi ihan kuumana ja kierroksilla. Puri niin lujaa hammasta, että ääni kantautui maneesin toiseen reunaan. Sain lopulta menon sen verran rauhalliseksi, että pystyin tulemaan alas ja taluttelemaan vielä pollea. Siinäkin vielä muutamana otteeseen pollella meinasi palaa pinna.. Olipa kyllä yllätys, mutta opettajakin sanoi, että se hänen hevosensa on aika pelottavan näköinen liikkuessaan, joten se yhdistettynä vielä vähän outoon väriin, oli ehkä syynä rajuun lopputulokseen..

Uuden satulan kanssa lähdin myös optimistisena maastoon. Ja ****. Heti portilla tuli tenä, en mene tuonne "höyryristeysuuntaan". Ajattelin kokeilla, että kieltääkö ihan kokonaan lähdön, vai kelpaako toinen suunta. No toinen, vieras suunta kelpasi, joten mentiin sinne. Päästiin n. 200m, kun tulee ylämäessä kapealla tiellä tukkirekka vastaan! Eiku uparit ja äkkiä etsin pienen levennyksen, johon väistettiin. Polle vähän tärisi paikallaan, mutta pysyi paikallaan ja suostui jatkamaan silti samaan suuntaan. Noh, se helppo rautatiesilta oli muuttunut ilmeisesti lumien sulamisen takia pelottavaksi. Pääsin melkein sillan alle, kun temppuilu alkoi. Tällä kertaa sain pollen peruuttamalla sillan puoliväliin, jolloin käänsin pollen menosuuntaan ja mentiin ali. Päästiin taas joku muutama sata metriä, kun ilmeisesti joku lenkkeilijä näkyi mäen päällä hetken aikaa ja polle ehti nähdä sen. Mäen päällä on myös maatalo, joka on aika jännittävä, mikä ehkä yhdessä aiheutti sen, että taas tuli totaalinen kieltäytyminen. Täytyy sanoa, että siinä vaiheessa alkoi jo hieman nyppiä, tulin alas ja talutin sitten kerralla koko mäen ja seuraavan maatilan pihapiirinkin vielä.. Menin selkään ja mitä näkyikään hetken päästä, joku kaivuri tekemässä hommia. Käänsin pollen takaisin, ennenkuin se huomasi moista operaatiota ja käveltiin samaa reittiä takaisin. Nyt tultiinkin siihen pelottavaan höyrypaikkaan sitten takakautta. Pieni epäröinti tuli kohdassa, mutta päästiin ohi. No, ajattelin kokeilla risteyksen jälkeen, että suostuuko nyt menemään takaisin pelottavaan suuntaan. Ei.. Tulin alas, kävelytin sinne ja takaisin, sinne ja takaisin ja nielin itse kyyneleitä. Pinna oli muista syistä kireällä ja alkoi tuntua, että eihän tästä tule enää mitään, kun nyt ei onnistu enää maastoilukaan. Lopulta nousin risteyksessä takaisin selkään ja aloin tehdä voltteja pelottavaan suuntaan. Metri metriltä vähän kauemmaksi, sitten käänsin kokonaan takaisin ja pyysin suoraan kohti pelottavaa kohtaa. Puoli tuntia tahkosin sitä 100metrin matkaa menemään, kunnes polle suostui menemään myös pelottavaan suuntaan empimättä kehujen kera.

Tämän epäonnistuneen maastolenkin jälkeen käytiin tekemässä myös maastolenkki maasta käsin. Lumi sulaa kovaa vauhtia ja kun koko talven kaikki on ollut yhtä valkoista massaa, niin kaikelle esiin työntyvälle pitää pöristä. Ajattelin, että ehkä helpompi ja kaikkien hermojen kannalta mukavampi, jos otetaan hetki sen asian kanssa lungimmin ja mennään vaikka sitten jonkun kaverin kanssa selästä käsin. Mukaan meidän kävelyreissulle lähti kaveri koiransa kanssa ja alkumatkasta molemmat otukset olivatkin jopa rasittavan kiinnostuneita toisistaan. :-D Kierrettiin reippaasti kävellen tunnin lenkki ja polle paria paikkaa lukuunottamatta käyttäytyi fiksusti. Ei yrittänyt lähteä lapasesta tms., mutta noissa paikoissa ei huomio pysynyt ihan minussa koko aikaa.

Satulan löytymisen jälkeen ollaan myös pikkuhiljaa aloitettu taas koulutusta. Ennen maaliskuun loppua ehdittiin pitää yhteensä 3 kertaa, joista yksi oli minulle pidetty tunti. Pidettiin yllä riittävää ja tasaista vauhtia ja polle meni itse asiassa tosi hyvin ja teki takaosallaankin töitä. Tästäpä sitten päästiin lopulta siihen, että ensimmäistä kertaa maaliskuun viimeisenä päivänä polle oli mennyt opettajalla peräänannossa. Käynnissä polle on myös herkkä avuille, mutta ravissa pohjeavut jää vielä herkästi huomaamatta (johtuiskohan osin minun heiluvista jaloistani..)

Kokeilin myös maaliskuussa niitä ostamiani kuolaimettomia suitsia maneesissa. Säädöt taisi olla päin prinkkalaa ja vaikka alussa menikin hyvin, niin lopputulos ei ollut ihan se toivottu. Ensimmäinen hyvä huomio oli se, että vaikka selkeästi polle vähän jännitti noilla uusilla suitsilla, niin se ei konkannut, vaikka ohjat otti ns. käteen. Toinen hyvä huomio oli, että alussa toimi niillä tosi hyvin. Se huono huomio oli, että polle on selkeästi herkkä kaikelle paineelle ja lopussa se alkoikin väistämään painetta ylöspäin. Noissa suitsissa kun on leukojen alla ristiin menevät hihnat, aitojen bb-suitsien tapaan. Lopetin homman siihen ja päätin, että katson asetukset uudelleen ja otan kaverin seuraavalla kerralla mukaan avittamaan.

Kuun lopussa tehtiin myös taas yksi muutos. Muutettiin tallipaikkaa 200m. Tällä kertaa muutto onnistui siis ihan vain taluttamalla polle uuteen paikkaan. Pitäjä ja väki on uudessa paikassakin mukavia, mutta "ilmainen" maneesi nyt tällä siirrolla menetettiin, plus että joudun viemään hevosen kouluttajalle eli ajokilometrejä tulee hieman lisää. Mutta maneesipaikassa muuttui pitäjä enkä tietyistä syistä halunnut pollea enää siellä sen jälkeen pitää. Onneksi opettajamme ymmärsi tämän ja suostui silti edelleen jatkamaan meidän kouluttamista.

Polle tuntui suhtautuvan muutokseen ihan lungisti. Tallin pihassa on valaistu kenttä, joten kokeilin heti alkupäivinä menoa siinä ja polle meni niiiiiiin rauhallisesti ja hyvin. On se ero maneesissa menemiseen edelleen aika iso, vaikka kentänkin ympärillä olisi häiriötä, niin on silti ihan rauhallinen ja kuuntelee. Kävin pääsiäislauantaina maneesissa ja meni oli aika vauhdikasta. Vaikka edellisestä kerrasta oli vain muutama päivä, niin liekkö tuo siirtyminen maantietä pitkin (vaikkakin taluttamalla) ja ylipäänsä tulo vanhaan paikkaan vaikutti niin paljon. Toisaalta, tajusin vasta jälkikäteen, että ensimmäistä kertaa satoi, kun oltiin maneesissa. Siinäkin yksi mahdollinen syy, kun ei varsinaisesti mitään tiettyä paikkaa jännittänyt. Seuraavana maanantaina kaveri tuli mukaan tallille ja päätettiin kokeilla kuolaimettomia. Ensin säädettiin ne paremmiksi ja sitten menoksi. Kentällä oli entuudestaan yksi ratsu, mutta hyvin mahduttiin. Ensin liinassa niin, että kaveri avitti, jos meinasi alkaa myötäämään väärään suuntaan. Välillä vaihdettiin ratsastajaakin ja lopulta polle meni kyllä niin hyvin! Käynnissä meni koottuna, ravissa tuppasi olemaan pää kyllä alhaalla, mutta pitkänä. Kenttä oli aika märkä ja kurainen, joten en heti innostunut laukasta, kun kaveri sitä ehdotti. Ajattelin, että no jos sitten vaikka suoran verran. Ekat nostot ei oikein onnistunut, mutta sitten.. lopputulos oli ihan mykistävä. Polle laukkasi kaunista selkeää laukkaa lyhyessä muodossa! Ikinä olisi uskonut. Reitti kävi välillä kentän reunuksella lumikasankin päällä ja silti laukka vain pysyi! Tästä innostuneena kokeilin heti seuraavana päivänä uusia kuolaimia, kolmipaloja, ja käynti meni yhtä hyvin, ravi ehkä vähän paremmin, mutta laukka ei sitten mennyt ihan niin hyvin.

Kävin myös pollen kanssa tekemässä toisen maaston kävellen ja kävin vielä ennen "lomalle" lähtöä torstaina maneesissa, tarkoitus kun olisi, että maanantaina taas opettaja ratsastaa. Jouduin odotteleen maneesin ulkopuolella vajaan puoli tuntia, ja polle kävi sen verran kierroksilla taas tuosta siirtymisestä, että tein kävelytysharjoituksia siinä pihassa ja sain sen rauhoittumaan ja kuuntelemaan. Maneesissa menikin ihan hyvin. Ihan pari ensimmäistä askelta käynnissä oli konkkaamista, kun keräsin ohjat. Siitä hyvin äkkiä polle jo myötäsi päällään ja ravikin meni ihan hyvin. Olin laukatkin nostanut ja loppuravien kohdalla, kun pollen häntä ilmeisesti osui maneesin suuaukon kohdalla olevalle aidalle ja sieltä tippui tavaraa, jota polle säikähti. Ja eikun taas homma osaksi alusta, jotta sain pollen menemään yhtä hyvin, kuin oli jo mennyt. Tuo oviaukko kahviloineen kun on jo ilman mitään ylimääräistäkin se jännittävin paikka. Mutta lopulta päästiin palaamaan tallille hyvillä mielin ja minä jatkoin muutaman päivän lomalle. Kävin mm. tutustumassa Tampereella Hevosmessuihin.