keskiviikko 3. maaliskuuta 2010

Satulan sovitusta

Satulansovittaja kävi tänään. Eikä löytynyt minun hintatoiveeseen sopivaa satulaa. Sanoinkin, että maksakoon enemmän, pääasia, että se satula löytyy.

Yleissatulaa ollaan hankkimassa ja mukana olleista käytetyistä taidettiin viittä sovittaa myös ratsastajan kanssa. Oman jännityksensä hommaan toi maneesissa alkanut pienryhmätunti sekä nosturi, jolla mies asenteli kattoon lamppuja! Onneksi nosturi saatiin pois, mutta tikkailla mies kävi vielä jotain johtoja vetelemässä ja naulailemassa. Meno ei ollut mitään kovin mukavaa. Asiaa ei varmastikaan auttanut se, että minä itse en uusilla satuloilla löytänyt heti "oikeaa" asentoa tai se, ettei yksikään satula sitten lopulta enää sopinut, kun itse olin selässä. Jotkut jäivät liian lähelle säkää, toiset alkoivat keventäessä "paukuttaa"takaosasta selkää. Satulansovittaja jätti minulle parhaiten sopivan satulan lainaksi. Tällä voidaan ainakin käydä maastossa ja maneesissa kävelemässä, keventelyä ei senkään kanssa kannata tehdä. Sovittaja lupasi ottaa seuraavan satsin mahdollisia satuloita mukaan, kun tulee naapuritalliin sovittamaan satuloita.

Kotona teki mieli alkaa itkeä. Miten pahaan fyysiseen ja henkiseenkin kuntoon sillä paskalla satulalla olen pollen saanut!!! Mutta toisaalta olen uskonut, kun minulle on aiemmin sanottu, että se on ok. Ja edelleen sain eri ihmisiltä hieman ristiriitaisia mielipiteitä satulasta. Sovittajan ja hierojan mielestä vanha satula on ottanut heti säkään kiinni, kun ratsastaja on selässä. No, ei sillä ole merkitystä, että kuka on oikeassa ja kuka väärässä ja onhan selkä voinut kipeytyä muustakin, mutta ainakin vanha satula on nyt viety pois tallilta. Ihmettelen vain, että miten polle on näinkin kärsivällisesti kestänyt sen epämukavuuden ja lopulta kivun, mikä satulasta on aiheutunut. Reaktiot satulansovituksessa olivat aika isoja. Yleensä käytävällä kiinni polle ei ole reagoinut mitenkään satulan laittoon, nyt pelkkä satulan selkään tuominen ilman vyön kiristystäkin sai aikaan pään heittoa ja hampaiden louskautuksia. Minun noustessa selkään huomasin, että takapuolen vieressä kävi myös jonkun hampaat. Myös pahantuulisuus muuten johtunee pitkälti kipeistä paikoista.

Noh, ei se auta kuin jatkaa juoksuttamista ja aina välillä käydä kävelemässä selästä käsin ja toivoa, että sopiva satula löytyy mahdollisimman pian. Onneksi sovittaja on selkeästi osaava ja hänellä on ylpeys omaa työtään kohti: ei edes yrittänyt myydä "jotenkin sopivaa" -satulaa, vaan kertoi rehellisesti oman mielipiteensä. Kun satula on löytynyt ja selkä alkaa olla muutenkin parempi, niin pitänee alkaa hoitamaan noita pollen reaktioita pois, jos näyttää jääneen päälle. Kaveri vain pään eteen palkitsemaan porkkanalla/leivällä ja minä laittamaan satulaa selkään.. Ennenkuin kivut on varmasti pois, en viitsi alkaa moista edes yrittämään. Ei taida olla kovin kannattavaa alkaa palkitsemaan mistään, mistä aiheutuu selkeästi kipua.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti