Perjantaina kävin juoksuttamassa pollea maneesissa. Meni ihan ok, vähän oli alussa jännittyneempi kuin aiemmin, mutta ei suurempia höntyämisiä. Ensin otettiin käyntiä ihan rentona, sitten siirryttiin raviin. Pyrin senkin pitämään täysin rentona ja hitaana. Lumen takia en saanut maneesin sivuovea täysin kiinni ja tunnille tulijat olivat siellä hakemassa hevosia. Ilmeisesti tällaisesta tapahtumasta herra päätti vetää omat kilarit ja siirsi laukkaan. Omalaatuisin tapahtuma, mitä minä olen nähnyt. Molemmat takajalat tuli aloituksessa samaan aikaan eteen. Takapuoli ei noussut, ainoastaan nuo jalat ponnahti eteen. Ja sitten mentiin häntä taivaissa pari kierrosta laukkaa. :-D Ja sitten oltiinkin taas ihan fiksusti ja rauhoituttiin.

Sunnuntaina päätin testata lainaksi saatua satulaa ja mennä maneesiin tekeen käyntiharjoituksia. Kaikki tuntui selästä käsin olevan todella pelottavaa ja piti pöristä ja pöristä ja pörista ja sätkyä. Ei kuitenkaan yrittänyt lähteä raviin tai poukkaroinut mitenkään. Laitoin pari puomia ja mentiin niitä käynnissä. Salli lyhyillä ohjilla tuntuman suuhun hyvin eikä käynti ollut lainkaan niin konkkaamista kuin pahimmillaan. Myötäämällä pää laski heti. Rentouttaminen oli selkeästi hankalampaa, kun ei pystynyt ravaamaan, mutta päristely tuli ja pitkillä ohjilla meni ihan lungisti, vaikka maneesiin tullut toinen hevonen ravaili ja laukkaili toisessa päädyssä. Tässä asiasa ei siis ole tullut takapakkia. Tallissa vielä kuopsutettiin kunnolla karvoja irti ja venyteltiin.

Satulan sovitusta

Satulansovittaja kävi tänään. Eikä löytynyt minun hintatoiveeseen sopivaa satulaa. Sanoinkin, että maksakoon enemmän, pääasia, että se satula löytyy.

Yleissatulaa ollaan hankkimassa ja mukana olleista käytetyistä taidettiin viittä sovittaa myös ratsastajan kanssa. Oman jännityksensä hommaan toi maneesissa alkanut pienryhmätunti sekä nosturi, jolla mies asenteli kattoon lamppuja! Onneksi nosturi saatiin pois, mutta tikkailla mies kävi vielä jotain johtoja vetelemässä ja naulailemassa. Meno ei ollut mitään kovin mukavaa. Asiaa ei varmastikaan auttanut se, että minä itse en uusilla satuloilla löytänyt heti "oikeaa" asentoa tai se, ettei yksikään satula sitten lopulta enää sopinut, kun itse olin selässä. Jotkut jäivät liian lähelle säkää, toiset alkoivat keventäessä "paukuttaa"takaosasta selkää. Satulansovittaja jätti minulle parhaiten sopivan satulan lainaksi. Tällä voidaan ainakin käydä maastossa ja maneesissa kävelemässä, keventelyä ei senkään kanssa kannata tehdä. Sovittaja lupasi ottaa seuraavan satsin mahdollisia satuloita mukaan, kun tulee naapuritalliin sovittamaan satuloita.

Kotona teki mieli alkaa itkeä. Miten pahaan fyysiseen ja henkiseenkin kuntoon sillä paskalla satulalla olen pollen saanut!!! Mutta toisaalta olen uskonut, kun minulle on aiemmin sanottu, että se on ok. Ja edelleen sain eri ihmisiltä hieman ristiriitaisia mielipiteitä satulasta. Sovittajan ja hierojan mielestä vanha satula on ottanut heti säkään kiinni, kun ratsastaja on selässä. No, ei sillä ole merkitystä, että kuka on oikeassa ja kuka väärässä ja onhan selkä voinut kipeytyä muustakin, mutta ainakin vanha satula on nyt viety pois tallilta. Ihmettelen vain, että miten polle on näinkin kärsivällisesti kestänyt sen epämukavuuden ja lopulta kivun, mikä satulasta on aiheutunut. Reaktiot satulansovituksessa olivat aika isoja. Yleensä käytävällä kiinni polle ei ole reagoinut mitenkään satulan laittoon, nyt pelkkä satulan selkään tuominen ilman vyön kiristystäkin sai aikaan pään heittoa ja hampaiden louskautuksia. Minun noustessa selkään huomasin, että takapuolen vieressä kävi myös jonkun hampaat. Myös pahantuulisuus muuten johtunee pitkälti kipeistä paikoista.

Noh, ei se auta kuin jatkaa juoksuttamista ja aina välillä käydä kävelemässä selästä käsin ja toivoa, että sopiva satula löytyy mahdollisimman pian. Onneksi sovittaja on selkeästi osaava ja hänellä on ylpeys omaa työtään kohti: ei edes yrittänyt myydä "jotenkin sopivaa" -satulaa, vaan kertoi rehellisesti oman mielipiteensä. Kun satula on löytynyt ja selkä alkaa olla muutenkin parempi, niin pitänee alkaa hoitamaan noita pollen reaktioita pois, jos näyttää jääneen päälle. Kaveri vain pään eteen palkitsemaan porkkanalla/leivällä ja minä laittamaan satulaa selkään.. Ennenkuin kivut on varmasti pois, en viitsi alkaa moista edes yrittämään. Ei taida olla kovin kannattavaa alkaa palkitsemaan mistään, mistä aiheutuu selkeästi kipua.

Ohhoh. Ensin oli kiirettä ja sen jälkeen saamattomuutta, kun aikaa ehti vierähtää liikaa..

Tammikuun alussa otettiin opetuksellisesti mukaan laukka. Selkeä hidastus, pidäte ja sana laukka ja pohkeet. Vasemmalle nosto onnistuu kerralla, oikealle selkeästi on hankalampi. Ensimmäisellä kerralla hölmistyin niin helppoa laukannostoa, että unohdin ohjauksen kokonaan. Pääosin olen ollut kevyessä istunnassa myös maneesissa, tavoitteena on saada ensin vain laukka kunnolla rullaamaan.

Tammikuussa muita koulutuksellisia tavoitteita oli kuolaintuntuman hyväksyminen ja saada polle rauhalliseksi, vaikka maneesissa on muitakin. Kovilla pakkasilla tehtiin käyntimaastoja. Tuo muiden hevosten hyväksyminen ja huomiota jättäminen tapahtui sitten lopulta hyvinkin helposti ja yhtäkkiä. Muutaman kerran otettiin yksityisopetuksessa mukaan opettajalle hevonen ja hän tilannetta seuraten teki lähestymisiä. Jo ensimmäisellä kerralla päästiin siihen, että itse menin jo loppukäyntejä pitkillä ohjilla polle pää pitkänä ja opettaja ravasi läheltä ohitse ilman, että oma polle reagoi mitenkään. Toisella opetuskerralla opettaja laukkasi takaa ohitse ja oma oli ihan rauhassa. Olin ihan ihmeissäni, näinkö helposti se sitten menikin.

Opetuksessa ollaan myös keskitytty erilaisiin reitteihin ja jätetty ympyröitä vähemmälle. Lisäksi otettiin puomeja isoilla väleillä. Itse treenasin myös itekseni puomeja ja ravissa sain menemään nätisti rytmissä puomit yli.

Opettaja on ollut hieman huolissaan pollen liikkumisesta, etenkin vasempaan kierrokseen. Ei tunnu juoksutuksessakaan pystyvän pitämään rytmiä siihen suuntaan. Ehdotti, että joku fysioterapeutti tulisi vilkaisemaan. Hän myös esitti pollen liikkumista helmikuun alussa tallille valmentamaan tulleelle "ammattilaiselle", jonka mukaan ongelma olisi oikean lavan kohdalla. Mutta ei mitään mullistavaa ja paikoin ravi oli todella hyvää. Suositteli arnika-geeliä ja hierontaa. Näin myös ensimmäistä kertaa itse, kun polle laukkasi liinassa.

Helmikuussa tehtiin myös muutoksia liikuntaan. Koska polle käyttäytyi maneesissa hyvin, niin päätettiin kasvattaa maastoilua ja vähentää sekä lyhentää maneesiharjoitteluja. Lisäksi suunnitelmissa oli pitää viikon täysi tauko, jolloin polle voisi latailla sekä henkisiä että fyysisiä akkujaan. Ratsastuksellisestikin tehtiin muutos: koska polle oli hyväksynyt kuolaintuntuman, niin nyt ratsastettiin vähemmällä tuntumalla ja niin, ettei polle saanut tukea ohjista. Suurilla ohjasotteilla korjattiin polle reitille, jos poikkesi siitä. Muuten pollen oli kannettava itse itsensä. Meni todella hyvin!

Mukavaa on ollut myös huomata, ettei laukkaaminen maneesissa kuumenna tunteita mitenkään. Sen jälkeen ei ruveta menemään kierroksilla tai ennakoimaan uusia laukkaamisia, vaan jatketaan niinkuin ennenkin. Helmikuussa huomasin myös sen, että polle alkoi olla rennompi, jos maneesissa oli joku kuin että olisi siellä yksin. Tämä asia siis näytti heittävän päälaelleen.

Maastossakin otettiin laukat mukaan. Ensimmäisellä kerralla nostin laukan isoon mäkeen. Ehdin sanoa lauk ja laittaa pohkeet, kun polle lähti mäkeen kuin tykinammus. :-D Ajattelin, että no antaa mennä, kun kerran haluaa. Aiemmat laukkailut maastossa on lähinnä ollut ravivauhtista laukkaamista (ennen pollen minulle tuloa), joten tuo oli ihan hauskaakin. Kunto ei mäen ylösasti riittänyt, mutta lujaa mentiin niin kauan kuin jaksoi. En voinut kuin toivoa, että pollen tasapaino pitää. Toisella laukkakerralla olisi jaksanut pidemmälle, mutta päätin tiputtaa raville, koska jouduttiin menemään talon pihapiirin läpi. Polle ei ollut asiasta ihan samaa mieltä ja yritti pari kertaa siirtää vielä laukkaan, joten lopputuloksena taidettiin laukata muutama askel, melkein paikallaan. Jaa ettei kykene pieneen laukkaan! :-D

Mörköjä ei olla pahemmin nähty maastolenkeillä. Maneesissa ole eräänä sunnuntaina kisat ja tien varret oli täynnä autoja. Pollehan päätti, ettei hän lähde pihasta mihinkään. Piti tulla alas ja kävellä autojen ohi. Edellisenä päivänä maastossa tuli aura vastaan, jota väistettiin tien pientareelle. Aura ajoi siis n. metrin päästä ohi eikä se aiheuttanut mitään reagointia, mutta pysäköidyt autot oli kamalia. Noh, se on se kotipihasta lähtö, mikä on aina jännittävin.

Helmikuussa meille neuvottiin myös lähistölle tehty ratsastuspolku. Näin talvisin se on tietysti umpihankea, mutta hyvä mennä, kun tietää, että pohja on kunnossa. Voi miten ihanaa oli vain mennä pitkillä ohjilla metsän keskellä. Pollekin tykkäsi ja yritti ottaa evästä matkalta aina mukaan.

Käytiin myös läheisellä isolla kentällä kahlailemassa lumessa ja laukkaamassa. Täällä tapahtui pieni "onnettomuus". Ison kentän reunat oli aurattu, mutta keskiosa oli umpihankea. Nostin laukan ja laukattiin pitkä sivu. Koska sain laukan pienennettyä, päätin jatkaa laukkaa myös lyhyemmälle sivulle (joka ei mikään lyhyt ollut). No, minä tyhmä jätin pollen liiaksi yksin enkä ohjannut tarpeeksi, jolloin se päätti oikasta kulmaa hieman liikaa, suoraan sinne umpihankeen! Eihän siinä pollen tasapaino pitänyt, joten siellä sitten sukellettiin hangessa niin, että korvan päät vaan näkyi. Onneksi oli pehmeää lunta. Itse pysyin selässä eikä pollelle mitään näyttänyt sattuvan, otettiin laukat vielä uusiksikin, tällä kertaa tarkemmalla ohjauksella.

Koska siihen lapaan oli suositeltu hierojaa, sellainen pollelle tilattiin. Hieroja oli sama, joka kävi hieromassa syksyllä. Hieronnan lopputuloksena päätettiin aloittaa se ajateltu loma samantien. Selkä oli tosi kipeä, sekä sään ympäriltä että lannerangan etupuolelta. Lisäksi koko vasen puoli oli aika jumissa. Hieronta otettiin tosi kevyenä. Viikon verran kävin välillä kävelyttämässä pollea ja hieroskelin kipeitä paikkoja sekä laitoin niihin arnikaa. Ollaan myös otettu venytyksiä, niin että polle laittaa pään etujalkojen väliin, kurottaa lautasta kohti sekä takajalkaa kohti. Koska polle on niin perso ruuan perään, niin tässä kävi jo aika hauskakin juttu. Otin makupalat ämpäristä ja polle alkoi käydä kierroksilla. Päätin vain odottaa niin kauan, että alkaa kuunnella. No, pollehan veti siinä itsekseen kaikki venytykset. Ensin pää jalkojen väliin, minkä jälkeen katse minuun. Höh, ei tullut herkkuja. No, sitten jalkaa kohti ja taas katse minuun:joko nyt saa leivän. Kun ei mitään tippunut, niin viimeisenä kokeili sitä vanhaa venytystä: pää kohti lautasta. Minä pidättelin naurua karsinan ovella. Kyllä asiat menee nopeasti kupoliin, kun on tarpeeksi hyvä palkinto!

Hieroja kävi uudestaan viime viikolla ja polle oli selkeästi parempi. Epäilin satulan istuvuutta, joten katsottiin sitäkin tarkemmin. Ilmatila näyttäisi olevan hieman liian matala, joka madaltuu tietysti vielä, kun menen itse selkään. Koska kyseessä on vielä kevytsatula, niin pahimmassa tapauksessa se ottaa liikaa edestä kiinni ja paukuttaa selkää, mikä voisi selittää myös sitä takaosan arkuutta. Päätettiin, että hommaan uuden satulan ja kun olen aloitellut ratsastusta, niin viikon päästä hierotaan taas uudestaan.

Tällä hetkellä tilanne on se, että satulansovittaja tulee huomenna. Olen nyt kolmena päivänä käynyt vähän juoksuttamassa pollea liinassa ja on mennyt hyvin. Rennosti ja rytmissä ravissa. Oli ilo huomata, että takapakkia ei ole tullut siinäkään, että joku menee samaanaikaan. Toisen hevosen laukat ei häirinnyt rentoa kävelyä mitenkään.